Pellavamekko ja huivi

Joulukuun kahestoista pöytälaatikko. Tänä jouluna tuntuu siltä ku oisin joskus saanu jotain valmiiksiki, sillä tääki on valmis. Projekti vuoden 2005 kieppeiltä. Sillon miulla oli mustat hiukset, mitkä sopi tosi hyvin tässä vähän vaisunnäköseen mekon sävyyn. En ookkaan käyttäny tätä sen jälkeen ku hiukset alko taas vaalenee. 

Mekkokankas on pellavaa ja vyötärön kuvio neulelankaa, veikkaan jotain Novitan sesonkilankaa, sillä sillon ostelin pääosin Novitan lankoja. Kaavat tein ite. Nyt muuten oon ihan melko varma, et oon käyttäny tän kaavoja myös tän pöytälaatikkokalenterin ykköslaatikossa olevan hääpuvun vuoriin. Tän vuori näyttäis olevan lyhyempi ku muu mekko, oisinkohan kitsastellu vuorikankaassa vai oliko toi joku tyylijuttu, en muista.

Koska tein kaula-aukosta aika pienen ja koska vetoketjun halusin sivuun enkä taakse, piti toinen olkain varustaa hakasilla et saan mekon päälle ja pois.

Vyötärön kukkakuviot tein nii, et ompelin ompelukoneella lankaa pitkin kuvion mekkoon. Oon ehkä neulannu vaan terälehdet suunnilleen paikoilleen, sillä harsimisen vaivalla oisin ommellu kuvion käsin kiinni ja ihan vapaalla tuskin oisin saanu noin tasakokosia terälehtiä. Menee vähän arvailun puolelle, sillä en kyllä oikeesti enää muista.

Lopuista langoista tein huivin. Huivi on ommeltu koneella.

Tein tän niin, että ompelin langat kiinni talouspergamiiniin, silkkipaperiin tai muuhun ohueen paperiin. En muista miten oon asetellu langat paperille, mut ihan kuviotonta sykkyrää toi huivi on. Sit ompelin parin sentin välein koneella päältä, sekä pitkittäin että poikittain. Lopuksi revin paperin pois.

Kangaskaupoistahan sais sellasta veteen liukenevaa kuitukangasta, jota ois kans voinu käyttää, eikä se vaatis sitä paperisilppua, mut en kai raaskinu ostaa kun paperi toimi aivan hyvin. Se paperisilpun repiminen lankojen välistä oli ihan sopivaa telkkarihommaa.

Heh, tein muuten tän jälkeen vastaavasti sellasta pienempää huivia, mut ihan ohuesta langasta, tai siis ompelin vaan koneella paperille ristiin rastiin eri vihreen sävyillä tosi tiuhaan ja aloin sit askarrella sitä paperia pois, mut silloinen avomies aikansa kateltuaan totes, ettei voi olla turhempaa tekemistä kun tuo ja piilotti sen huivintekeleen. Löysin sen kerran jostain vaatehuoneen peräjemmasta, mut mies huomas sen ja piilotti uuestaan. Sen koommin en oo sitä projektia nähny.

Tässä vielä lähikuva tästä huivista.