Joulukuu ja uus pöytälaatikkokalenteri!
Alotan tän kalenterin kertakäyttövaatteella. Hääpuvulla.
Ompelin pukua viel hääpäivän aamuna, eikä vuorin helmaa oo mitenkään viimeistelty, mut sanoin sit vaan kaasoille, et jos roikkuu lankoja nii tulkaa vetää pois. Pitää ehkä tehä se vuori joskus loppuun, nii myyn sit pois. Jos tarvin joskus taas hääpukua, nii hommaan sit uuen.
Työt alko kyl hyvissä ajoin, mistäpä muualta kun kirpputorilta. Kuvittelin joutuvani ettimään sopivia pitsiverhoja jonkun aikaa, mut tää tärppäs jo ekalla käynnillä. Läpikuultava luonnonvalkonen kangas, jossa on maltillisesti kuvioo. Täydellinen! Vuoriksi laitoin ohutta puuvillaverhoo, mikä oli loistavan hyvä valinta, sillä puku ei helteisenä hääpäivänä tuntunu yhtään hiostavalta.
Uudet pukuun käytettävät osat oli alennuskorsettiliivi Lindexistä, tukikangasta ja vetoketju.
Alotin vuorista. Sovelsin jotain aikasempaan mekkoon ite tekemääni kaavaa. Vuori oliki mallissaan ihan ajoissa, päällikagasta en jotenki saanu työstettyä. Pyörittelin sitä korsettiin neulattuna moneen kertaan, enkä osannu ihan päättää teenkö pitkän vai lyhyemmän. Vuorin olin tehny varuilta pitkäksi. Pituus piti päättää ennen kankaan leikkausta, sillä verhon helma oli tehty kauniilla, tosi leveällä taitoksella ja halusin käyttää sen hyödyksi. Lopulta päätin, etten tee pitkää mekkoa, mutten silti vielä ehtiny tai uskaltanu leikata kangasta.
Noin viikkoa ennen hääpäivää piti vaihtaa kaupunkia. Mietin ottaisinko ne vuoriin käytetyt kaavat tai sovitusnuken mukaan, en ottanu kumpiakaan. Perillä ei ollu turhuuksille aikaa. Neulasin kankaan kiinni korsettiin, ensin keskeltä eteen ja siitä sovittelin muotolaskokset suoraan päälle. Tässä vaiheessa kadutti et jätin sovitusnuken kotiin, mut olin enemmän ku kiitollinen korsetista, koska se piti koko homman kasassa. Siinä vaiheessa myös totesin et puvun tekeminen viime tinkaan oli sittenki hyvä asia, sillä kaiken arkikiireen keskellä en ollu muistanu syyä kunnolla ja olin laihtunu yhtä korsetin hakasriviä pienemmäksi.
Kiitollinen korsetista olin myös hääpäivänä, sillä puku ei valunu yhtään päällä, eikä silti kiristäny mistään. Sain olla ihan rennosti ... tai niin rennosti ku kymmensenttiset korkokengät salli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti