Tähtipallot

Jouluaatto ja kaheskymmenesneljäs pöytälaatikko.
Tää on jouluaiheinen ja tosi vanha, vuodelta 1998. Heräsin yöllä ideaan, jossa muovisia koristetähtiä liimattais yhteen palloksi, ja pakkohan sitä oli heti kokeilla. Heräsin siis keskellä yötä liimailemaan tähtiä sakaroistaan yhteen.

Toin ne sillon jouluksi vanhempien luo kuuseen ripustettavaksi. Täällä ne on isin luona edelleen, roikkuu portaiden yläpuolella kesät talvet. Osa tähdistä on irronnu, eikä pölyjä oo pyyhitty vuosiin (kestäisköhän nuo ees sellasta). Täällä ne varmaan saa vanheta rauhassa, niin kauan ku pysyy tuolla roikkumassa.

Hyvää joulua.

Farkkujen paikkaus

Kaheskymmenenskolmas pöytälaatikko, monta projektia, ja aina sama juttu.
Lempifarkut, nyt jo rikki! Varksinki vaaleapaahtoset on tosi äkkiä hauraita. Yhet sellaset ratkes kerran kesken työpäivän pyllystä. Yritin loppupäivän peruutella paikkoihin, ja silti joku työkaveri totes, et sulla taitaa olla vihreet alushousut tänään. Joo.

Ne on just nää farkut. Lahjemuutoksen keskenjäännin takia ne on ollu kaapissa käyttämätömänä jo vuosia. Yritin saada leveelahkeisista jotenki kivasti kapeet, mut se tosiaan jäi kesken. Eikö ne leveelahkeisetki ala olla jo taas ihan sallittua tavaraa, nii jospa palautan ne vaan ennalleen.

Takas pyllyyn. Ratkenneen kohan päälle ompelin keltasta kangasta, koska noissa on eessä keltaset vetoketjut taskunsuissa. Päälle takataskukuvion kopioaallot.

Ku vedin noi jalkaan kuvaamista varten, nii yks vyölenkki repes. Huokaus... ei enää ikinä vaaleita. Ehkä.

Muita housuja ei oo nyt kuvattuna, mut näitä eri farkkukorjauksia on tullu tehtyä jos minkälaista, itelle ja ex-miehelle.

Joskus aikoinaan yritin paikata ratkenneita farkkuja samanvärisellä langalla, ompelemalla vaan eestakas ratkennen kohan yli. Se toimiki, eikä paikkaa huomannu. ...paitsi muutaman jälkeen ku farkut haalistu ja paikkauslangat ei. Lopulta ne näytti vaan typeriltä.

Sen jälkeen en oo yrittäny piilotella paikkauksia, vaan tehny niistä jotain aiheita.

Morris Micra

Kahennestakymmenennestätoisesta pöytälaatikosta paljastuu sellanen projekti, ettei toista tuu, siis miulle. Enkä mie tätäkään tehny alkua pitemmälle, joku muu jatkaa joko samoilla tai eri tavotteilla.

Auto!

Ostettiin ex-miehen kanssa Morris 1300 saloon, jossa ei ollu ollenkaan moottoria.

Sit ostettiin Nissan Micra -95, jossa kone toimi moitteettomasti, mut kori, ikkunat ja kojelauta oli rötvätty aika huonoon kuntoon.

Alun perin tää piti olla sen miun ex-miehen projekti, mut sillä ei tuntunu olevan tähän aikaa, nii omin sen itelleni ja aloin tota Micraa purkaa.

Nää kuvat on jostain välivaiheesta, sain kyl purettua kaiken mitä oli tarkotus viel käyttää ja loput meni paaliin.

Tässä kohtaa miulta loppu taidot ja ex-miehellä ei edelleenkään ollu oikeen aikaa, nii projekti jäi tallin viereen ja varastoon lojumaan.

Ja sit erottiin enkä ois millään pystyny tätä enää jatkaa eikä ex-miestäkään kiinnostanu tehä tätä loppuun, nii myytiin pois. Morriksen korin ja Micran osat osti joku kerralla, en tiiä aikoko se yhistää noi, niinku oli tarkotus, vai möikö vaan varaosina pois. Enkä varmaan tuu koskaan tietääkkää.

Huiveja pöytäliinoista

Kaheskymmeneseka pöytälaatikko sisältää prjojekteja, joille ei tarvi tehä mitään.

Kirpparilta löytää usein ihan loistavia huiviksi kelpaavia pöytäliinoja. Pöytäliinoina ei niitä tuliskaan käytettyä.

Tässä pari, laitan myöhemmin lisää.

Harmaa muutosjakku

Kahennessakymmenennessä pöytälaatikossa on ihan tuore, juurikin työn alla oleva muutosjakku. Alkuperänen on luonnollisesti kirpparilta ja ihan siisti perusjakku, joka ei ihan parhaalla mahollisella tavalla istu. Ja samalla ku teen jotain, nii muokkaan sitä ehkä vähän kiinnostavammaksi. 

En ihan viel tiiä mitä tolle meinaan tehä, katon varmaan kohta kerrallaan mitä sille teen.

Yks operaatio on kuitenki jo suoritettu: poistin kauluksesta niskan taa taittuvan osan. 

Seuraava operaatio on jo tiedossa: poistan taskuläpät, sillä ne on liian ylhäällä. Pelkät taskuaukot ei ehkä paljasta et jakku on pikkusen lyhempiselkäselle tarkotettu. 

Nappeja tulee varmaan siirrettyä et saan vartalonmyötäsemmän tosta ja vähän mallailin et kaulusta vois taittaa jo alempaa.

Muuta en viel tiiä.

Heijastinkuvio jalkapalloreppuun

Kummipoika tartteis pallorepun, siis sellasen treenirepun, misson pallolle verkkotasku. Stadiumin takahuoneesta löyty sellanen, ou jee. Värejä ois ollu muitaki, mut valitsin mustan, sillä tässähän ehtii tuunata vielä jotain ja musta soveltuu parhaiten tuunattavaksi (ja ne punasen ja sinisen repun sävyt oli miusta rumat).

Miun aikasempi ajatus oli ostaa itsekiinnittyvää heijastinkangasta ja leikata siitä valmiita paikkakuvioita, koska kummipoika kuulemma kuluttaa yhet ulkoiluhousut kahessa viikossa reijille. Nyt päätin sittenki käyttää heijastinkankaan tähän tuunaukseen, eikä miulla enää oo montaa kuvioo aikaa suunnitella.

Yheksästoista pöytälaatikko sisältää siis tän pikatuunauksen. Simpsoneista se kuulemma tykkää, ja repun laji on jalkapallo, niin sillä yhdistelmällä surffaamaan netistä kuvia. Ja Simpsoneistahan löytyy mitä vaan, myös jalkapallokuvia. Muokkasin yhen kuvan sit yksvärisenä toimivaksi, leikkasin palat kankaasta ja painoin kiinni. Yhtään en tiiä miten hyvin toi heijastinkankaan liima pitää, mut koska reppua ei oo tän takia tuhottu, nii se toimii vaikka kuvio alkaiski jonku ajan päästä irtoaa. Siihen saakka se turvaa pimeellä kummipojan liikkumista ja toimii tunnisteena jos joku muuki on ostanu samanlaisen repun.

Kuvassa heijastin jää vähän palloverkon taakse, mut käytännössä se pallo venyttää tota verkkoa vähän alemmas ja kuvio näkyy paremmin.

Huomenna postiin.

Pipo vanhasta t-paidasta

Kaheksastoista pöytälaatikko. Vanha printti-t-paita, jota ei kehtaa enää kirpparille laittaa koska se on tahranen tai rikki, on ihan loistavaa pipomatskua.

Vuosi-Ex Libris

Seittemästoista pöytälaatikko.

Ostin joskus ostanu jostain divarista kirjan, jossa oli Ex Libris liimatuna kansiaukeamalle. Innostuin siitä ja päätin tehä oman Ex Libriksen. En vaan saanu päätettyä mikä sen aihe olis, niin päätin sit tehä joka vuodelle oman aiheen. Sen aiheen pitäis liittyä just siihen vuoteen jollain tapaa.

Lopputulos on neljä Ex Libristä, joita en oo yhteenkään kirjaan laittanu, vaikka kirjoja on tullu ja menny. Koska viimesin on vuodelta, 2005, luulen et nää neljä on tehty sillon.

Joskus vielä teen muistaki vuosista, tulostan tarralle ja liimaan kirjoihin.

1997 oli vuosi, jollon muutin pois kotoa, koin vapauden hurmaa ja julistin koko maailma itelleni. Siitä kruunu, jonka myös sinä vuonna rautalangasta tein ja kuvasin.

 1999 kesällä olin työmaaharjottelussa, ainoana naisena koko työmaalla. Vastapainoksi äijätyölle ja äijäseuralle, käytin vapaa-ajalla aina hameita ja korkokenkiä. Noi kengät on yhen rakennuspölysen työmaapäivän jälkeen ostettu ja käytin niitä työmaan harjannostajaisissaki (en tienny ettei harjannostajaisiin tarvi laittautua).

Myöhempinä kesinä ei ollu niin paljon tarve käyttää korkokenkiä, ja satunnaiskäytössä tollaset noin korkeet on tosi väsyttävät päkiöille. Kengät on vielä tallessa, mut en oo vuosiin niitä enää käyttäny.

2002 tehtiin opintomatka/arkkitehtuuriekskursio oman vuosikurssi kanssa Portugaliin ja Espanjaan.

2005 innostuin netin valokuvausfoorumin myötä pitkästä aikaa valokuvaamisesta ja kaivoin vanhan filmikameran esiin. Kuvasin kaikkee kokeiluja. Tässä aikavalotuksella otettu omakuva, jossa taustalla samana vuonna silloselle avomiehelle synttärilahjaksi maalattu iso taulu. 

Nappikorvikset

Kuuennessatoista pöytälaatikossa on lisää korviksia.

Tässon sama ajatus ku parin vuoden takasen pöytälaatikkokalenterin nappirannekorussa, eli ne napit tulee jonoon ja lanka pujotetaan napin reijistä. Oon käyttäny tässä sinistä tikkauslankaa.

Noi langat on saanu roikkua pitkänä, sillä nää on parhaimmillaan vähän roikkuvina. En oo kuitenkaan tykänny siitä että lankojen päässä on vielä koukut, joten oon käyttäny näitä nii, että oon pujottanu toisen langan neulan avulla suoraan korvareijän läpi ja solminu langat korvan takana yhteen. Sit jos en oo saanu poisottaessa solmua enää auki, nii oon leikannu langan poikki ja pujottanu seuraavaa kertaa varten uuen tilalle.
Tarkotus kyllä olis kokeilla, josko tappimallinen kiinnitys korvaan toimis paremmin.

T-paitakuviot applikoimalla

Viiennessätoista pöytälaatikossa on lisää vanhoja juttuja. Applikointikuvia t-paitoihin.

Oon tehny nää sillai, et oon piirtäny ohuelle paperille eri värien kuviot, jokaisen erikseen ja ommellu kunkin kerroksen suoraan paitakankaalle, ensin suoralla pistolla, irrottanu paperin kankaan päältä, sit siksakannu värialueiden reunat ja leikannu lopuksi ylimääräset kankaat pois. Viivakuvioille tein oman paperin, ja ompelin neki paperin läpi ja sevin sit paperit pois.

Poikkeuksena pojan liskopaita, joka on tehty valmiille t-paialle, joten oon tehny ensin kuvion erikseen ja ommellu sen sit kiinni paitaan. Apuna tohon viimeseen vaiheeseen oon käyttäny lasten askarteluliimaa, joka lähtee pesussa vaatteista pois vaikka oliski jo kuivanu.

Punasessa ladassa näkyy, ettei mustan värin kuviopaperi osunu ihan oikeeseen kohtaan, mut oikeestaan lopputuloksesta tuli just siks aika hauska. Lisäksi eturitilässä on vielä papereita, kun toteutus tuli ehkä taas kiireessä enkä ehtiny repiä kaikkia pois. Ei haitannu käyttöä. Kuva on vanha, ei niitä papereita siinä enää oo.

Näitä on tullu tehtyä muutama enemmänki, mut koska ne on tehty muille, ei niitä miulla enää oo, enkä oo tajunnu ottaa niistä ees kuvia.

Oranssi parvekepenkki

Oisin voinu vannoa et tää projekti olis jo täällä, mutten ainakaan löytäny.

Neljästoista pöytälaatikko paljastaa parvekepenkin, jonka oon tehny Oulun kämppään vuonna 2006.
Höylälautaa, listaa, ruuveja ja oranssia kuultomaalia.

Oranssi oli aika makee yhdistelmä sen Oulun asunnon tumman parvekekaiteen kanssa.
Lopulta se ei kuitenkaan ollu tossa kaiteen vieressä, vaan laitoin sen ikkunan alle. Käyttö oli lähinnä saunailtojen vilvottelupenkkinä.

Tää on ite suunniteltu. En tosin sunnitellu ihan nappiin, sillä jaloissa ei oo mitään tukea penkin poikkisuunnassa, ja penkki on alkanu hiljalleen heilua käytön myötä. Joku lisäpalikka siihen pitää siis laittaa, jos meinaa et siinä vielä istutaan.

Nää kuvat on sieltä Oulusta. Nyt toi penkki toimii parvekkeen kukkapenkkinä.

Virkatut korvakorut

Kolmastoista pöytälaatikko, lisää koruja.

Korvakoukku paljastaa mittakaavan, eli pientä virkkausta vaaleensinisestä tikkauslangasta. Oiskohan ohje ollu jostain Mary Oljen virkkauskirjasta.

Vähän arka väri toi vaaleensininen, ainaki jos unohtelee asioita käsilaukun pohjalle pyörimään, mut toisaalta noihan voi heittää vaikka pyykkikoneeseen. Pesupussiin laitettuna saattais löytyä vielä pesun jälkeenki.

Mut ihanan kevyet, noita ei edes huomaa käyttävänsä.

Koukut on hopeaa. Koska säilytän isoa osaa koruista seinällä, on lähes miun kaikki hopea tollai tummunutta. Ja saa ollakki, miulle on ihan sama onko miun korut tumman vai vaaleen harmaita, kivaa vaan kun ne on esillä.