Pipon koristelu

Kaheskymmenesneljäs pöytälaatikko. Vois odottaa tästä jotain vauta, mut ihan samaa tavaraa tulee kun nää muutki. Tää on kuitenki siitä erikoinen, että se on valmis.

Ostin ex-aviomiehelle joskus ennen ex-statusta miesten puuvilla-villaneulepipon. Se vaan ei oikeen välittäny siitä piposta, nii muokkasin sen itelleni käyttöön. Tein taakse jotain rypytyksiä ja eteen heijastin-huomiokangaskuvan.

Heijastaa se ainaki salamalla hyvin.

Jumppapallon kuoret

Joulukalenteri on vähän jäljessä, mut raakavedos-asenteella: ei haittaa.
Joululoman aikatauluilla availlaan siis vasta kahettakymmenennettäkolmatta laatikkoa.

Ku on muualla ku omassa kotona joululoman, eikä oo ees lenkkareita mukana, alkaa energiaa olla ja päädyn hyppelemään olohuoneesta keittöön ja takas. Energiaa olis.
Bongasin ulkoa jumppapallon, minkä pesin ja aloin säätää sillä jotain.
Höh, mieki haluun tämmösen!

Jumppapallot on vaan niin rumia eikä miulla oo vaatehuonetta mihin sellasen sais piiloon. Yritin ettiä jotain fiksunnäköstä palloa, mut samoja yksvärisiä ne kaikki on.

Sen sijaan jumppapallojen kuoria on vaikka minkälaisia! Voisin ostaa parikin palloa, koska nehän on ihan loistavia vierastuoleja vieraillekki, sohvatuolithan miulta puuttuu.
Mut meinaanko muka osta valmiita kuoria? Tuskin.
Ideointilokeroon.

Tässä muutama netistä poimittu kiva

Takin pidennys

Kahennessakymmenennessätokassa pöytälaatikossa on villakangastakki.

Takki on ihan kaupasta ostettu, mut myyjänki mielestä liian lyhyt miulle. Ostin sen silti.

Koska takissa oli tosi leveä villakankainen vyö, leikkasin takin vyötärön kohalta kahtia ja ompelin leikatut reunat vyöhön kiinni.

Nyt se on aika hyvä. Tosin vuoren helman uudelleenkiinnitys jäi vähän kesken, mut eipä se oo haitannu näinä neljänä(?)  talvena ku takki on ollu jo käytössä.

Wc-kyltti

Oon ostanu joskus pienet ukko ja akka -piparkakkumuotit. En muista olisko niistä alun perinki tarkotus tehä wc-kyltti, mut enivei se on ollu ajatuksena jo monta vuotta.

En oo miettiny toteutuksen yksityiskohtia kovin tarkkaan, mut yks ajatus olis, et tekisin oveen kiinniteetävän pienen pohjalevyn, jonka maalaisin magneettimaalilla. Sit voisin säilyttää noita muotteja wc:n ovessa ja ottaa sit käyttöön jos tarvii leipoo pieniä pipareita.

Se oli kaheskymmeneseka pöytälaatikko.

Nepparikoru paitaan

Pöytälaatikosta 20 löytyy taas koruja.

En tykkää kauheesti kaulaan ripustettavista koruista, tuntuu että ne painaa niskaa, vaikkei panoiltaan oliskaan juuri mitään.

Niinpä sain ajatuksen kiinnittää korun suoraan paitaan. Mut ei mitä tahansa korua, vaan neppareita helminauhan muotoon.
Nepparien pohjaosat siis kiinni paitaan ja päälliosaan kiinni korumaisia kevyitä asioita. Niitä voi sit vaihella ja sekotella päivän mielialan mukaan.

En oo päässy ees alottamaan toteutusta, 
mut tein tällä ajatuksella pari painonepparia johon sai laittaa kangaspalan sisään ja kiinnitin yhteen kirpparilta ostetun neulepaidan kaulukseen. Kuvittelin et noi korut olis irrotettavia, mut ne oli tehny jo reikää tuohon neulepaitaan nii jätin siihen.

Suksikassi

Pöytälaatikko 19.

Pakkailin eilen lapin reissua varten. Pakkaussuunnitelma meniki vähän pieleen, kun kahdet sukset ei mahtunukkaan samaan suksikassiin.

Kangas-ja tarvikelaatikolle inventoimaan.

Paksua mustaa puuvillakangasta, mikä on jääny joskus yli takista jonka tein taannoiselle avomiehelle.
Metrin musta ja metallinen vetoketju (mitä varten lie edes ostettu).
Vahvaa hihnanauhaa mustana, myös n. metri.
Laukun olkahihna klipseineen, musta.

Näistähän syntyy!
Kassi piti tehdä useammasta palasta, koska jämäkankaat on jämäkankaita. Ompelin saumaan oranssia huomionarua yksityiskohdaksi ja jotta väritys olis suksien tapaan musta-oranssi.

Postimerkkimagneetit

Kahdeksanteentoista laatikkoon mahtuu monta monta pientä.

Lapsesta teini-ikään postimerkkejä keränneenä en osaa vieläkään oikeen heittää postimerkkejä roskiin, vaan leikkaan irti kuorista ja jemmaan jotain tuntematonta syytä varten.

Ostin kerran magneettiteippiä.

Nämä kaks asiaa löysi toisensa. Mitään suurta kuormaa ei tuo magneettiteippi jaksa kannatella, niin postimerkkimagneetteja tarvitaan aina muutama pitämään yhtä paperia paikallaan.

Joskus kuvittelin rakentavani postimerkeistä ison pikselikuvan, mutta se pitäis suunnitella, enkä oo vaivautunu.

Kuva jääkaapin ovessa liittyy tän joulukalenterin seittemänteen pöytälaatikkoon, juomapulloon.

Sauna-alunen

Keittiön joululahjapaja on nikkaroinu 17:een pöytälaatikkoon kuvia Doodiemanista.
Tää tulee siis kummipojalle, jonka isoveli väitti puhelun taustajoukoista Doodiemanin olevan pikkuveljensä lempihahmo.

Doodieman on siis piirroshahmo, jonka supersankariominaisuus on kakkaaminen, ja joka aika taidokkaasti käyttääki sitä hyvän tekemiseen ja liikkumiseen. Vaikka lopputulos onki aika yäk.

Kakkahuumori taitaa purra kaikenikäsiin mieshenkilöihin, joten päätin toteuttaa taustahuutelun vihjeen. Ja pyllynaluseenhan se sopii.

Tosin, äitireaktio oli sen kuulonen, ettei kakkahuumorin kannustaminen olis välttämättä kauheen hyvä idea. Kevensin siis vähän kakkakonseptia. Istuinalustassa ei oo varsinaisesti kakkaa, mutta jokainen voi tietenki kuvitella mitä ruskee pohjaväri tarkottaa.

Kangasväreillä tuputtamalla puuvillakankaalle, ääriviivat mustalla tussilla. Ompelu koneella ulkoääriviivojen ihan ulkoreunaa, puolen sentin reunat jotka lovetaan ja taitetaan kuvan alle. Kiinnitys pohjakankaaseen käsin ommellen, koneompeleita hyväksikäyttäen.
Ja vaikka tässä kuvat on samalla puolella, niin ompelin ne kaksinkertasen alustan eri puolille.

Ja valmiina

Kesämekko kalakankaasta

Pöytälaatikko 16.
Etin jotain ihan muuta kirpputorilta, nii tuli vastaan tää kangas. Tai verho kai se on.
Niiin mekkoainesta! Joku liehuhelmanen ja kankaan kuviota rikkomaton yksinkertanen malli.

En tiiä riittääkö kangasta sellaseen ku nyt haaveilen, mut haluun ton mekon!

Kotelomekon vyötärö

Viidennessätoista pöytälaatikossa on kotelomekko, jonka vyötärö oli alun perin liian ylhäällä.
Yllättäen kirpputorilta poimittu ja arkistoitu pitkäksi aikaa projektikaappiin.

Keväällä tuli tarvetta ei liian arkiselle, muttei kuitenkaan liian juhlavalle vaatteelle. Paksua, vähän joustavaa kangasta oleva musta kotelomekko vetoketjuyksityiskohtineen oli just sitä, vaan sen vyötärö oli edelleen liian ylhäällä. Alkuperäsen vyötärön kohalla oli sauma, joten mekko jakautu helpolla purkutoimenpiteellä kahtia. Pohdin välikaistaletta ja vertailin erilaisia kankaita siihen.

Lopulta päätin virkata kaistaleen mustasta puuvillalangasta, osin siksi, että olin lähössä suuntaansa muutaman tunnin junamatkalle. Junamatka oli just sopivan mittanen tuohon hommaan.

Miniheijastimet

Neljännessätoista pöytälatikossa ei oo ehtiny kauaa mitään lojua, sillä tää idea tuli tänään. Jostain rojupussukasta löytyny heijastin mainosti keskustaa, enkä halua mainostaa mitään. Keskustan logohan muodostuu neljästä sydämestä, joten pilkoin heijastimen sydänten välisistä ohuemmista kohdista.

Kova heijastin on aika hauras ja lohkeaa aika hallitsemattomasti, niin en uskaltanu jatkaa pihdeillä kovin lähelle pikkusydämen reunaa. Kaivoin työkalulaatikosta sit viilan ja "sahasin" sillä sydämen ääriviivoilleen. Se sydän, jossa on ripustuslenkki, saa toimia ihan sellasenaan. Loppuihin heijastimiin porasin silmänneulan mentävän reiän. nii saan narut pujotettua niihinki.

Sovitusnuken sovitus

Taisin eilen lupailla kolmanteentoista pöytälaatikkoon sovitusnukkea. No täältä tulee.

Kapphl:n ovesta bongasin joskus ilmotuksen poistosovitusnukeista.  ...vai kuulinkohan sen kaverilta... tästä on aika kauan aikaa, veikkaisin et noin kuustoista vuotta. No kävin mittanauhan kanssa niitä kyselemässä (vai valkkasinkohan vaan kokoluokan perusteella) ja päädyinki ostamaan yhen. Maksoin siitä muistaakseni 65 mk.

Eihän se tietenkään ihan miun mallinen ollu, mut aihio oli helpoti muokattavaa kovaa vaahtomuovia.

Ensin piti saada lisää pituutta. Sahasin nuken vyötärön kohdalta kahtia ja liimasin väliin pari 3cm paksusta finnfoam-levyä.

Seuraavaksi nuken uhkea rintaosasto sai latistuksen, ku veistin siihen mattopuukon terällä uutta muotoa. Muodon hakeminen oli haastavaa, sillä sitä piti vähän väliä verrata omaan vartaloon peilin kautta. Pelkkä oikea ympärysmitta ei riittäny. Sain sen kuitenki aika hyvin kohalleen.

Vyötärölle ja lantiolle piti sit vastaavasti saada lisää massaa. Yritin aluksi liimata paperisuikaleita liisterillä, mut totesin siitä tulevan liian kovaa, mikäli haluisin kiinnittää nukkeen jotain nuppineuloilla. Päädyin lopulta aika pikaratkasuun ja köytin sivulle ja taakse tarvittavan määrän vanulevyä.

Olkapäitä mallinukella ei ollu ollenkaan, joten neki veistin finnfoamista ja kiinnitin torsoon.

Torson suojahuppu ei tietenkään istunu enää muokkauksien jälkeen ja ostinki ihonväristä trikoota uutta suojahuppua varten.
Tässä vaiheessa homma jäi kuitenki kesken. Olihan muoto jo kohdallaan ja nukke jo käyttökelponen, nii taisin keskittyä heti seuraavaan projektiin.
Nukke sain väliaikaissuojan ikivanhasta t-paidasta, joka siihen on sit jääny, ja toiminukki ihan kelvollisesti tehtävässään, joskin kaikki sovitettavat vaatteet piti kuvitella ilman mustaa alus-t-paitaa että niistä sais oikean kuvan. Tai tietenki oon sovittanu niitä vaatteita kriittisissä kohin myös itteni päälle ilman tuota mustaa paitaa, ja nänhy miltä ne niinku oikeesti käytössä näyttäis.

Jännittävää on, etten oo juurikaan ite muuttanu muotoa tässä välillä. Tai välillä vähän, ku nukke oli jäädä vähän pieneksi, mut on kuitenki nykyään taas sopiva.

Neuletakki kahdesta neuletakista

Ostin joskus kirpparilta harmaanruskean neuletakin. Se oli kuitenki aina vähän hassun mallinen ja pikkusen liian lyhytki, nii en juurikaan käyttäny sitä. Virittelin sitä sillonki jollain hakaneuloilla.

Paljon myöhemmin tuli kirpparilla taas vastaan ihan samanlainen, ja sehän oli tietenki pakko ostaa.

Kahdennentoista pöytälaatikon perältä löytyy siis kahdesta neuletakista yhdistetty neuletakki. En juurikaan suunnitellu sitä ennenku aloin toimeen. Pidensin ensin helmaa leikkaamalla toisesta vyötärön kohalta helman pois ja ompelemalla sen saumurilla suoraan ehjän neuleen jatkoksi.
Mallailin sit hihan pidennyksiä laittamalla yläosan ehjän takin päälle, ja keksin sit kiinnittää sen siihen kokonaisuudessaan, taas saumurilla suoraan. Ilmeisesti toisen neuleen hihat oli vähän pidemmät, koska ne ei lopulta päättyny samaan kohtaan, ja lisäksi vedän yleensä päälimmäistä hihaa vähän ruttuun että kerroksellisuuden näkee paremmin.
Helma oli tässä vaiheessa kuitenki liian pitkä suhteessa leveyteen, nii irrotin sen vielä ja ompelin uuestaan vähän ylemmäs.

Tällasena se nyt on ollu käytössä, mut ajattelin vielä kaventaa tuota keskellä jäänyttä yksinkertasta osuutta, koska tuollasenaan se on aika pötkylä.

Alla oleva musta kauluspaita ei kuulu kokonaisuuteen, se on siinä koska toi mallinukkekin jäi aikoinaan vähän kesken. Voisin kertoa siitä vaikka lisää huomenna.

Kesämekko kauluspaidoista

Yhdestoista pöytälaatikko ja kasa miesten kauluspaitoja.

Ei oo mikään uus idea ommella miesten kauluspaidoista mekko. Jollain kirpparireissulla bongasin pastellinsävysiä miesten kauluspaitoja rivin, enkä voinu vaan vastustaa niitä. Mekko siis tulossa jossain kohtaa jollain mallilla.

Laatikko kukille

Joulukalenterin kymmenennestä pöytälaatikosta löytyy taas laatikko.
Eksän roskiin menevästä läjästä löytyy tukeva pahvinen kannellinen laatikko, missä on tullu kai jotain autonosia. Todellaki halusin sen!

Laatikolle löyty luonteva paikka olohuoneen ikkunalta kukkapöytänä.
Äiti ihmetteli tuota, mietti et voishan siitä tulla ihan hyvä jos sen päällystäis.
Häh?! En päällystä!

Äiti yritti vielä myöhemminki syrjäyttää tuota laatikkoa jollain jugentyylisellä teeveetasolla josta se oli ite luopumassa. Ei onnistunu.


Päivitys 11.6.2016, vähän elinvoimaisemmassa tilassa. Äiti toi ton enkelipatsaan, ei kyselly ees haluunko.

Hameen nappikavennus

Pöytälaatikkokalenterin yheksännessäki laatikossa käytetään nappeja kokosovitukseen.

Harmaa siisti kotelohame, jonka kirpparilta ostin, oli vähän liian leveä lantiolta ja helmasta. Sen sijaan että olisin ottannu saumoista sisään, ompelin eteen vähän sivulle kankaaseen laskoksia niin, että joka toinen laskos on käännetty eri suuntaan.
Laskoksista tuli kuitenki vähän kummallisen näkösiä, nii kaivelin nappivarastoja ja löysinki hameeseen sopivia nappeja, jotka ompelin laskosten kiinnityskohtien päälle.

Nyt hame näyttää siltä että olisin kiinnittäny laskokset niillä napeilla (mikä olis kyllä tuonu ihan saman lopputuloksen). Ainoastaan pariin ylimpään laskoksen kiinnityskohtaan ei nappeja riittäny. Oon pitäny paitaa hameen päällä nii se ei oo haitannu, mut ehkä joskus muistan taas penkoa kirpparin nappilaatikkoa "sillä silmällä".

Alpakkaneuleen sovitus

Pöytälaatikkokalenterin kaheksas laatikko. 

Neuloin toissatalvena ihan ohjeen mukasen neuletakin ohjeen mukasesta Alpakanvillalangasta. No, vähän pidentäen, pitkä ku oon itekki. Mut muuten ihan ohjeen mukaan.

Siitä tuli ihan liian iso. Johtunee löysästä käsialasta, yleensä otan sen huomioon mut en näköjään nyt.
Yritin kutistaa neuletta pesemällä käsin lämpimässä vedessä. Ei muuttunu miksikään. Ehkä pitäis uskaltaa laittaa pyykkikoneeseen.

Mut tätä rohkeutta kerätessäni oon kuitenki käyttäny villatakkia takin alla, se kun on mukavan lämmin mutta ohut.

Napit tuohon oon löytäny Kontin nappilaatikosta, ja niitä sopivanvärisiä jäi vielä kourallinen yliki. "Kavensin" villatakkia lisäämällä noita nappeja kauemmas etureunasta, jollon etureunat voi kiinnittää enemmän päällekkäin.
Koska ohjeessa ei ollu perinteisiä napinläpiä, vaan toiseen reunaan virkatut lenkit koko reunan matkalta, saatoin kiinnittää ylimääräset napit korkeussuunnassa eri kohtiin ku alkuperäset napit. Ekstranapit muodostaa siis satunnaisen nappipilven neuleen toiseen etureunaan ja näyttää oikeestaan aika hauskoilta, korulta.

_

Noniin, laitoin sitten neuleen pyykkikoneeseen, ajattelin että se pärjää kolmenkympin ohjelmalla, mutta huopui tosi pieneksi ja jäykäksi! Nyt olis jonku
lapselle tönkköneule tarjolla. Pitää vaan virkara uuet nappilenkit etureunaan, niin sen saa taas kiinni.

Jostain syystä yläosaan käytetty kirjava lanka taas ei huopunu, tais olla eri laatua, niin hartiaosasto jäi kuitenkin vielä käyttöpehmeäksi.
Tässä nyt kuitenkin näkyy tuo nappiasetelma, joka luonnollisesti oli vähän väljempi ennen pesua.

Juomapullo

Seittemännessä pöytälaatikossa olis joululahjatekemistä.
Kyselin kummipojan äidiltä jotain tarpeellista pojalle joululahjaksi. Juomapulloja (urheiluun) on kuulemma koko ajan liian vähän.

Oon usein tehny kummipojalle jotain ite tuunattua joulu- ja synttärilahjaa, ja se on aina tykänny niistä tosi paljon. Nytki tohon juomapulloon vois jollain tekniikalla askarrella jonku kivan hahmon.

Legoninjat on kuulemma tän 7-vuotiaan suosikkihahmoja, joten niistä vois kehitellä jotain.
Miulla on jotain yksvärisiä mainosteippejä, joita yks mainoskylttejä valmistavassa yrityksessä työskennelly kaveri joskus jämäpaloina toi. Täytyy vaan eka testata kestääkö ne tarrat mitään pesua. Tuskin konepesua, mut käsinpesunkestävyyski riittäis.

_

Ne tarrat ei kestä oikeen mitään, mutta koska vetkutin tuon tekoa aika pitkälle, en ehtiny enää tulostuttaa missään teippifirmassa pitävämpää tarraa. Pitää vaan sit sanoo et se kestää vaan hetken ja keksitään siihen sit uus kuva kun toi alkaa rispaantua.

Sitä paitsi sille tuli ihan liian isot silmät.

Juomapullo on XXL:n joku oma malli, hioin kakstonnisella hiekkapaperilla sen logon pois ja lopulta koko pullon niin, ettei hiottu kohta erotu pullon pinnasta.

Vanhat papiljotit

Kuudennen päivän pöytälaatikossa on historian havinaa. Kävin läpi vanhoja krääsälaatikoita, jotka sisälsi jotain ärsyttävän epämäärästä rojua mitä en oo vuosikausiin kaivannu.

Vastaan tuli antiikkisia papiljotteja, joita en -ihan aiheesta saatujen papiljottitraumojen takia- käytä yhtään vapaaehtosta kertaa. Olin jo heittämässä niitä roskiin, kunnes katoin niitten rakennetta vähän tarkemmin.

Häh, jousia! En todellakaan heitä roskiin.

Tällä kertaa en siis alkanu rakentaa mitään, vaan purin kaikki papiljotit osiin myöhempää inspiraatiota varten.

14.01.2017
Oon ottanu muutaman jousen käyttöön.
Olohuoneen paperipussivalaisimet kaipas ripustusapua. Asensin pussivaloja sillai sarjaan, et yhestä valaisimen kannasta tulee kaks johtoo, eka pistokkeesta ja toinen jatkaa seuraavalle valolle. Noi jouset sopi tosi hyvin kokoamaan johdot yhteen ja siitä saatto ripustaa koko homman katon koukkuun.

 Noi kuvassa näkyvät langat on alun perin ihan visuaalinen päähänpisto, mut tolla jousella pystyy kiinnittää valaisimia myös niihin, nii yhtäkkiä turhasta lankaverkostosta tuliki käyttöasia.

Maalipurkkilaatikko

Pöytälaatikkojoulukalenterin viides laatikko. Nimesin sen tossa otsikossa laatikoksi, vaikka maalipurkithan on sylinterinmuotosia.  Laatikolla tarkotan kuitenki toimintoa enkä muotoa, säilytyslaatikkoa.

Wc-projektihan ei etene millään tavalla. Ylijäämälahjotuksena saamani maalitki oli vaan pitkään vessan nurkassa pinoissa, kunnes kyllästyin niitten kattomiseen ja vein ne varastoon.

Yhtä 9 l maalipurkkia lukuunottamatta. Se yks on toiminu miulla pöytänä vessalukemisille, ja oikeestaan sopiiki vessan askeettiseen olomuotoon (sekä nykyseen että tulevaan), nii haluisin jättää sen siihen käyttöön.
Siivousta kuitenki helpottais, jos siinä olis pyörät alla, ja toisaalta koska siinä on vielä maalia mitä aion käyttää, ei niitä pyöriä voi kiinnittää pohjan läpi.
Meinaan siis tehä maalipurkin pohjan kokosen lavan, johon kiinnitän pyörät. Lavan pitäis olla pohjan reunojen verran pienempi halkasijaltaan, niin se uppoaa maalipurkin pohjan syvennykseen (kuvittelen että pohjassa on pieni syvennys, en oo kyl ees tarkistanu). Teen lavan siis vanerista, että se olis mahollisimman ohut.

Myöhemmin, ku (ehkä joskus) vessan seinät on maalattu, enkä tarvi sitä maalia enää, tyhjennän purkin ja sen sisätilaa voi sit kans käyttää johonki säilytykseen, vaikka vessapaperille.

Jääkaappisukupuu

Nykyään ku koululaiset saa kuvia magneetteina, nii monilla perheillä on lapset ja kummilapset jääkaapinovessa.  Mieki oon kummina ja tätinä saanu yhen sellasen, ja nyt kaipaan kuvia kaikista muistaki.
Meiän perhe on niin harvoin kaikilta osiltaan yhessä et tuoreita ryhmäkuvia on vaikee saada; palasina rakentelu taitaa toimia parhaiten. Eikä tarvi leikata niitä ex-miehiäkään pois kuvaa sotkemasta.

Oon joskus ostanu rullallisen magneettitarraa, joka aika heikosti kannattelee muutaku ittensä. Se sopii loistavasti siihen, et tulostan vanhemmista, siskoista ja niitten lapsista kuvat ja liimaan taakse magneettisuikaleet.

Hopeaolkalaukku

Kolmannesta pöytälaatikosta löytyy tooosi vanha projekti. Kun asuin vielä kotona, eli vähintään noin parikyt vuotta sit, oltiin saatu naapurin vanhoja vaatteita ja asusteita. Niitten joukossa oli hopeanvärinen olkalaukku, mihin tykästyin ja käytinki paljon.

Jossain vaiheessa laukun hopeanvärinen pinnote alko kuitenki kuoriutua ja alta paljastu kestävää valkosta nahkaa. Kuorin hilseilevän pinnotteen kokonaan pois, mut halusin korvata sen uudella hopealla. Sitä paitsi alta paljastunu valkonen oli aika nuhjusessa kunnossa.
Ostin siis kangaskaupasta hopeanväristä ohutta kangasta ja aloin verhoilla laukkua uudestaan, tähdäten nahassa oleviin alkuperäsiin reikiin ettei se alkais liiasta reijityksestä repeilemään. Työläs projekti, ja jäiki loppusuoralla kesken. Oon silti muuttanu sen muiden kamojen ohessa aina uuteen paikkaan ja kuvitellu tekeväni sen joskus loppuun. Tekemättä siinä on enää toisen olkaimen päällystys ja olkainten kiinnitys. Vois olla aika sopivaa matkatekemistä.

 Ehkä joskus.

Heijastinrykelmä

Jatketaan heijastimilla. Pöytälaatikko nro 2: samanlaisten heijastimien rykelmä.

Ostin valmiita pehmoheijastimia, tällä kertaa kukkia, mut ne olis ihan yhtä hyvin voinu olla lumihiutaleita, sydämiä tai perhosia, ja virkkasin niille narun, joihin heijastimet kiinnittyy eri korkeuksille.

Näkyyki paremmin ku heijastimia on useempi.

Virkatut heijastinlankakorut

Kappas, taas on joulukuu eikä juuri mikään oo edenny. Ideoita silti riittää ja vanhoja kesekeneräsiä arkistosta. Nyt avataan siis joulukuun pöytälaatikkokalenteri 2015, ja siitä ensimmäinen laatikko.

Alotanki yhellä miun lempiaiheista, eli heijastimilla. Oon joskus aikoinaan ostanu ohutta heijastinlankaa ja yrittäny virkata sitä. Sellasenaan lanka on kuitenki tosi haurasta ja katkeilee helposti. Virkatessa toisen langan kanssa yhessä, virkkaaminen onnistuu kuitenki loistavasti.

En halunnu että heijastinlanka raidottaa virkkaustyötä, joten valitsin oheislangan väriksi vaalean harmaan, ja siihen heijastinlanka tuntuuki uppoavan täydellisesti.

Oon virkannu näistä joskus aikoinaan koristeellista ketjua, minkä ajattelin ranekoruksi tai kaulanauhaksi takkiin, mut tänä syksynä kiinnitinki siihen avaimen. Ketju on siis toiminu housuihin tilapäisesti kiinnitettävänä avainketjuna.

Tänä vuonna tein samasta lankayhdistelmästä rannekorun, ei ulko- vaan sisäkäyttöön. Hämärässä tilassa heijastinlanka ottaa hauskasti kauempaaki tulevan valon ja saa korun hehkumaan. Ehdotonta iltajuhla- ja yökerhomateriaalia!

Tässä rannekoru

Hirvikärpäspipo

Ensimmäiset bongattu! Näin jo aamupainajaisia, mut välittömästi alko taas ideamylly jauhaa sekottuen siihen painajaiseen.

Aamu-unissa pyöri ensin kokovartalohaalari jostain joustavasta verkkokankaasta, mut koska en muista löytäneeni niitä otuksia koskaan housuista, ja takinkauluksesta tulleitaki vaan yksittäisiä, niin päätin keskittyä ensin olennaiseen. Päähän.

En tiiä miten tiisiv pitää pipon reunojen olla, ettei sen alta pääse ryömimään, mut varmaan niin tiivis kun vaan mitenkään onnistuu. Ehkä joku silikoninauha reunan alle. Muutenhan pipo sais ainaki näillä keleillä olla ilmava verkko.

Ou jee, kuulostaa ihanalta, niinku sukkahousut olis vedetty päähän. Tai itse asiassa stayupit, niissähän on se silikoninauha jo valmiina.

Jollain tollanen pitää naamioida edes jotenki siedettävänä näköseksi.
Ajattelen pitsiä.
Verkon päälle voi ommella pitsiä, ja pipo pysyy edelleen ilmavana.

Tähän asti pääsin, sit tuli vessahätä ja piti nousta sängystä ylös.

Löytääkö koskaan?

Rakkaus irrallaan, vapaana lepattaa

etsien kotiaan: jotakin ihanaa,

kaartaa ja kaartaa.

Rakkaus irrallaan, vapaana vaeltaa,

käy toiseen suuntaan, mut kääntyykin kannoillaan,

soutaa ja huopaa.

Rakkaus irrallaan, suuntansa kadottaa,

eksyy jo polultaan, etsien kotiaan,

löytääkö koskaan?

Rakkaus irrallaan, eteenpäin raahustaa,

ottais jo kenet vaan, tahtoisi tosissaan

kotinsa löytää.

Rakkaus irrallaan, istuu ja murjottaa,

voisi jo luovuttaa. Ylöspäin katsahtaa,

hymyn hän kohtaa…

Taloyhtiölogo

Ostin taloyhtiön papereita varten ruskeita kierrätyspahvikansioita. Jostain ilmesty ajatus, et niissä kansioissa pitää olla sellanen mustalla tehty hahmokuva tästä ihanasta betonielementtitalosta.
Se visio kuvasta on niin selkee, et oon lähes varma sellasen löytyvän jo jostain. Enivei, teen sen uuestaan tän talon näköseksi.

Lisää jatkoaikaa lempilaukulle

Ihana Globe Hopen kierrätyskangaslaukku on kulunu jo noloksi, enkä silti oo raaskinu heittää sitä pois. Se oli kuitenki tosi pitkään miun lempilaukku, jonne mahtu tarvittaessa vaik viikonloppuvierailukamat.
Yks päivä yritin keksii jotain treenilaukkuu, jonka ottaisin töihinki mukaan, eikä siis näyttäis oudolta hameenki kanssa. Reput ei välttis oo hamelaukkuja. No tää! Kyl se treenikassiksi viel kelpaa! Mut vähän jos pahimpia paikkoja silti paikkailisin...

Uus kukka. Arkistosta löyty punasta puuvillakangasta, johon kopioin laukusta kuvan. Musta kangastussi oli kuivunu, nii piirsin ääriviivat ihan tavallisella texmarkilla.
Ensin läpi talouspergamiinille ja siitä valon avulla kankaalle. Tossa kuvassa toi pergamiini näyttää keltaselta, mut se johtuu vaan siitä, et sen alla oleva pöytä on keltanen. 
En ottanu työvaiheista kai enempää kuvia, mut ompelin sen sit suoraan tuohon alkuperäsen kukan päälle niin, et käänsin reunat kukan alle ja ompelin käsin pistot piiloon. Aika hyvä tuli, laitan valmiin kuvan taas joskus.

Versotusamppeli

Ajattelin kokeilla versottamista. Ennenku pääsin siementen liottamista pidemmälle, keksin jo kompasteita siihen hommaan.

1. Mihin astiaan ne laitan?
Ei miulla oo mitään laakeeta, pohjasta läpäisevää astiaa. Tai noi jauhelihamuovilaatikot toimis, jos ne laittais päällekkäin ja reijittäis ylimmän. Mut onhan ne aika rumia.

2. Missä pimeessä lämpimässä paikassa alotan sen homman?
Jääkaapin yläpuolella oleva kaappi olis varmaan aika hyvä siihen, ellen unohtais niitä sinne. Tää on testattu, miun idätysyritykset on aina pysähtyny siihen et oon unohtanu huuhella niitä ituja, kun nehän on kuivauskaapissa piilossa. Tarviin jonku kirkkaanvärisen jumppapallon keittiöön, sitä ihmetellessä muistaisin varmaan kastella kaappiin piilotetut versonalut.

3. Missä valosassa paikassa jatkan versojen kasvatusta?
Ei tuota pöytätilaa kovin ylenmäärin oo, eikä varsinkaan ikkunan eessä. Ruokapöytähän siinä on, mut siinä pitäis mahtua myös syömään, lukee lehtee, ommella, askarrella, lajitella asioita, lukee läppäriltä reseptejä sun muuta. Jos versotus alkaa sujuu, haluun sille paljon tilaa.

Aloin sit kehittelee mielessäni sellasia versotusamppeleita, jotka vois ripustaa koristeaiheeksi keittiön ikkunaan. Se amppeli koostuis kahesta sisäkkäisestä alaruukusta, joista ylemmässä olis pohjassa reikiä, sekä kannesta, joka mahdollistais sen pimeävaiheen ilman, et projektia tarvii piilottaa unohtumaan.

Huollettavuuden kannalta kaikki ruukut pitäis saada helposti irti ripustuksesta ja sen ripustuksen pitäis näyttää hauskalta ikkunassa ilman niitä ruukkuja.

Ja mieluiten materiaali olis jotain muuta ku muovia, eli käytännössä joko maalattua lasia tai lasitettua keramiikkaa, ja ripustuskappale puuta tai metallia.

Vähän viilee se ikkunan edusta on näin pakkasilla, mut keväämmällä toimis kyllä, ja kesällä koko homman vois ripustaa vaikka parvekkeelle.


Koskas sit ehtis jonnekki kansalaisopiston keramiikka- tai lasinpuhalluskurssille... Onko jälkimmäisiä edes?

Vai onnistuiskohan tollasten kokoaminen mitenkään eri kokosista lasipurkeista, voisin vaikka ympärille leikata jostain ohutviilusta niille koristeaiheen. Tai ommella. Tai ihan mitä vaan.
Pitääkö alkaa ruokakaupassa valkkaa säilykkeitä sen mukaan millanen purkki niissä on...

Eka setti taitaa kuitenki mennä niillä muovisilla jauhelihalaatikoilla. Jos viskaisin vaan ison värikkään pyyhkeen keittiön lattialle, nii muistaisin versot aina kun kävelen sen yli.


Kommentti 23.1.2015:
Toi pyyhejuttu muuten toimii. Tänäki aamuna ku olin jo kengät jalassa tekee lähtöä ja kiertelin sitä keittiön lattialla lojuvaa pyyhettä, nii hoksasin et versot pitää kastella. Olis unohtunu muuten.

Muistolappu

Löysin vanhasta käsilaukusta taitetun keltasen tarralapun, johon oli kirjotettu seuraavasta kaks ekaa kappaletta suunnilleen noin.
Se on kirjotettu aikaan, jollon olin jo pari kertaa päättäny erota, mutten sittenkään ollu antanu itelleni vielä lupaa siihen.

Jatkoin sitä nyt pari kappaletta lisää ettei se olis niin tynkä. Silti noilla kahella ekalla kappaleella on ainoastaan se todellisen tunteen taika.
_

Haluisin ottaa sivuaskeleen,
merkityksettömän, Ihan pienen,
ketään vahingoittamattoman.

Haluisin olla jostain kiinnostava.
Haluisin hikoilla kämmenistä,
hymyillä hermostuneesti ja änkyttää.

Haluisin tuijottaa silmiin ja hukkua,
leijua ja upota yhtä aikaa.
Pyörähtää ympäri pysyen paikallaan.

Haluisin, mutten enää kai osaa
askeltakaan ottaa sivummalle.
Ehkä haaveet on paras vain unohtaa.

Luonnos 2015

Kappas. Miun joulukuun pöytälaatikkokalenterille kävi just samallai ku suurimmalle osalle projekteista: hyyty loppumetreillä ja jäi keskeneräseksi. Ensin unohin ja sit en muka ehtiny.
Tällasta tää siis on. Just tällasta.

Koitan saada tänä vuonna noita pöytälaatikkoprojekteja edistyy ja päivitän sit sitä mukaa tänne. Koitan saada päivitettyy, tai laittaa ees kuvia puuttuvista. Laitan tohon otsikon yhteyteen linkit päivitettyihin, et jos jotain kiinnostaa niitten edistyminen nii ei tarvi kaikkia selata.

Näillä siis uuteen tammikuuhun. Ihanaa uutta vuotta!