Löysin vanhasta käsilaukusta taitetun keltasen tarralapun, johon oli kirjotettu seuraavasta kaks ekaa kappaletta suunnilleen noin.
Se on kirjotettu aikaan, jollon olin jo pari kertaa päättäny erota, mutten sittenkään ollu antanu itelleni vielä lupaa siihen.
Jatkoin sitä nyt pari kappaletta lisää ettei se olis niin tynkä. Silti noilla kahella ekalla kappaleella on ainoastaan se todellisen tunteen taika.
_
Haluisin ottaa sivuaskeleen,
merkityksettömän, Ihan pienen,
ketään vahingoittamattoman.
Haluisin olla jostain kiinnostava.
Haluisin hikoilla kämmenistä,
hymyillä hermostuneesti ja änkyttää.
Haluisin tuijottaa silmiin ja hukkua,
leijua ja upota yhtä aikaa.
Pyörähtää ympäri pysyen paikallaan.
Haluisin, mutten enää kai osaa
askeltakaan ottaa sivummalle.
Ehkä haaveet on paras vain unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti