Paita ja elämää

Farkuissa on aina välillä muotia kaikenlaiset virheet. Tai oikeestaan aina jotain. Kulutusta, reikiä, paikkoja, maalitahroja.. mitä vaan. Mut miks tätä ei oo laajennettu muihinki vaatteisiin?

Pöytälaatikko 29:
Siisti kauluspaita, missä on tahallinen virhe. Punaviiniroiskeita, moottoriöljyä, rintataskuun hajonneesta kuulakärkinynästä levinneet musteet, huulipunaa... mitä vaan, vaikka reikiä.
Kuitenki jotenki siististi ja sommitellusti, eikä mitään oksennuksia tai muuta oikeesti ällöttävää. Toteutus kangasväreillä.

Oon ehkä vuosi sit ostanu paidanki tähän. Kirpparilta tietenki, mut en oo päättäny mitä siihen teen.

kypärämyssy

Pikkusisko pyysi koiralleen kypärämyssyä. Ihan ohjeen mukaan tein (Novita kevät 2012, malli 35) , tässä lopputulos:



Nyt, yleisön pyynnöstä:

pöytälaatikko 28, kypärämyssy koiran omistajalle.

Eli pikkusiskolle ihan samanlainen myssy. Koska onhan toi nolo.
Alotan heti huomenna aamubussissa.

21.02.2015
Sain kypärämyssyn vihdoinki viikko sit valmiiks ja alkuviikosta postiin. Tulihan siitä ruma, vaik purin kertaalleen jo puolet pois. Nyt jos alottaisin uuestaan, neuloisin sen kaksinkertasesta langasta ja tekisin vielä leveemmän palmikon. Mut koska talvi on kohta ohi, piti sinne jotain kuitenki laittaa.
En ottanu ees kuvaa siitä, koska olihan se aika ruma. En käyttäis.

06.04.2015
Terveiset pikkusiskolta.

Heijastinrannekoru

pöytälaatikkokalenteri 27:

Jossain käsityölehdessä oli joskus ohje, missä kagasputkiloon pujotettiin muistaakseni styroksipalloja ja solmittiin ne välit niin, että niistä tuli sellaset kangashelmet.

Alotin joskus vastaavia niin, et kangas oli putkiloksi ommeltua heijastinkangasta, ne pallot tais olla kääritty jostain jämäkangassuikaileista ja kaiken keskelle oli tarkotus pujottaa kuminauha.
Tästä piti tulla siis joustava rannekoru ulkotakin päälle. Se on nyt keskeneräsenä jossain projektilaatikon uumenissa. Ei mitään hajua missä. Kyllä se taas joskus tulee vastaan ku etin jotain muuta.

Vuosikertahelmet

Pöytälaatikkokalenteri 26:

Tää ei ehkä muuten oo kesken. Ehkä, en jaksa nyt tarkistaa.

Seittemänvuotissynttärilahjaksi saadut muovihelmet, jotka on edelleen tallessa, mut katkenneet vanhuuttaan. Pitäs liimata jotenki, nyt ne in muistaakseni vaan sidottu langalla vähän tökerösti.
Tein yhestä irtopätkästä korviksenki. Yhen siis.

Tää on jo itse asiassa aikasemminki ohimennen esitelty, se on tuolla koruseinällä. Keltaset muovihelmet.

Miulla olis pinkitki, samaa vuosikertaa. Vaalensiniset on hävinny.

Teräsputkituolin uudet vaatteet

Pöytälaatikkokalenteri 25:

Näitä tuoleja tuntuu olevan aika ajoin lähes joka kirpputorilla. Mie ostin joskus niitä kaks.
Toiseen sain laitettua uudet kankaat, mut toisessa on vähän ongelmaa istuinosan tukikaaren kiinnityksessä ja se on jääny vähän ratkasemattomaksi haasteeksi. Enkä oo kyl päättäny sen päällystyskankaastakaan.

Tuolit on siis ostettu ehkä jotain yheksän vuotta sit, enkä toisaalta oo ees innostunu niistä enää kauheesti.
Kun keksin jotain uutta istumapaikkaa tilalle, taian luopua molemmista.

Yleiskuvaa olohuoneesta. Tuoli oikeella.

Kitara

Jouluaaton ja samalla joulukalenterin viimenen pöytälaatikko:

Akustinen kitara. Rakennettu kansalaisopiston kursseilla. Näyttää valmiilta kitaralta, toimii ku valmis kitara, joku olis voinu nimittää sitä jo valmiiksi. Mut haluan laittaa siihen viel pari kerrosta öljyä lisää.
Ja nyt ku mietin, nii taitaa satula ja tallan luu olla vielä liimaamatta. Ne pysyy paikoillaan kielten avulla.



Muotoilussa oma design, joka aiheutti matkan varrella jos jonkinlaista päänraaputusta kurssien ohjaajina toiminella soitinrakentajillaki.

Kitaran kaikki näkyvät puuosat on vahteraa, lukuun ottamatta kantta joka on kuusta. Satula ja tallapala sekä kielipinnit on luuta.

Kopan muodon lähtökohtana oli kirjaston kitaranrakennuskirjan mukana olleesta kaavasta, jota muokkasin vähän naisellisemmaksi. Tässä näyttää ehkä vielä vähän leveälantioisemmalta, kun kuvasin alaviistosta.

Kannen kuvioo sommittelin pitkään. Kurssin vetäjän haastattelun jälkeen uskalsin laittaa kannen reiän sivummalle. Olennaista aukon sijainnissa on se, että se on uuman yläpuolella, jotta alapuolelle jää riittävästi kaikutilaa. Muuten se reikä olis voinu olla vaikka kyljessä.
Kuvio koostuu 2-3mm vahvusesta vaahterasta. Koska kuvion puut jäykistää kantta jo itessään, jätettiin sisäpuolen tukirimoista osa pois. Kannen pitää päästä kuitenki värähtelemään, eikä siis saa olla liian jäykkä.

Lavan kuvio jäi pitkäksi aikaa auki, ja piirtelin sitä kitaran edetessä moneen kertaan. Jotenki sen piti toistaa kannen teemaa. Lopulta päädyin ihan yksinkertaseen, mistä olin kyllä työstövaiheessa tosi kiitollinen.
Kaulan sisään asennettua kaulan säätörautaa säädetään yleensä kannen aukosta, mutta koska tässä sen on sivussa, raudan päähän pääsis kovin helposti kopan kautta. Bongasin onneksi toisenki vaihtoehdon jostain, ja tässä siis lavan kuviointi avaa reitin kaularaudan säätöön toisesta päästä.

Pinta on öljytty värittömällä veneöljyllä. Jännää tässä on se, että käsittelemättömänä eri lähteistä saadut vaahterapalat näytti samansävysiltä, mut öljyttynä jokainen otti oman sävyn.
Jossain vaiheessa olin tekemässä uutta tallaa johtuen tuon alkuperäisen tallan sovitusongelmista. Hylkäsin kuitenki sen uuden tallan, jo lähes valmiiksi työstettynä, sen erilaisen syykuvion vuoksi. Nyt öljyämisvaiheessa hoksasin miten ison virheen olisin siinä tehny. Se uus talla oli nimittäin eri vaahterapalasta, ja lopputulos olis ollu eri värinen. Olis itku tullu.

Tuossa toi kitara on ollu jo jonkun aikaa seinää vasten oottelemassa viime silausta ja sen jälkeen soittotunteja. Silaus toteutuu vielä, mut soittotunnit saattaa sittenki jäädä tän projektin ulkopuolelle. Soittakoot vieraat.



Lupasinkohan muuten tossa etusivulla pitäväni tätä koko joulukuun. Olishan näitä tietty lisääki.
Joulukalenteri oli kuitenki tässä, mut jos jatkan tavallisena vuoden loppuun..

Arkkitehti

Isoin ja haastavin projekti, ja mikä eniten häiritsee et on kesken.

Joulukalenterin pöytälaatikko 23:

En edes kehtaa kertoa koska oon alottanu opiskelut. Kaikenlaisia tekosyitä niitten keskeytymiseen on ollu, ja koska ykskään niistä ei oo oikee syy, niin en viitti ees selitellä.

Arkkitehdin tutkinto. Joskus vielä valmistun.
_

21.02.2015

Loputonta työkiirettä, viikko viikon jälkeen samaa kaikki on jo myöhässä-stressiä. Viittä vaille burn out, vaikken enää joulu"loman" jälkeen ookkaan tehny pitkää päivää tai viikkoa. Tarviin lomaa, ajattelin. Loppuvuoden.

Yhtäkkiä pälkähtävä ajatus opintovapaasta alkaa hamottaa realistisia muotoja. Oikeesti. Jos joskus meinaan tehä sen koulun loppuun, nii nyt. Koska millon muullon muka? Taantuma tuli (ja meni ja tuli? En ees tiiä), eikä meillä töissä näkyny se ollenkaan. Sitä nyt vois opiskella -hiljasta kautta ei koskaan näköjään tuu.

Pomoki kannustaa. Teet sitte valmiiks kans, etkä jätä enää kesken.  Meille se kirpasee, mut täytyyhän sut valmiiks saada.

Kesälomien jälkeen. Mut sitä ennen teen opintosuunnitelman.

Ja siis eihän se mitään lomaa oo, tiukka tahti edelleen jos valmistua meinaan, mut yks taustastressi vähemmän ja vaihtelua.

Lopputyöpäivä ei yhtäkkiä enää tunnukkaan niin pahalta.

Viipaloitu kukkapöytä

Joskus iskee ideoita, joista saattais tulla jänniä. ...jos ne olis mahollista toteuttaa.

Tän päivän toteutumaton perojekti ja joulukalenterin pöytälaatikko 22 on just sellanen.

Miulla on mustaksi maalattu pieni massiivipuupöytä kukkapöytänä. Nykyselläänki se on ihan ok, mut siitä vois tulla aika kiinnostava, jos sen viipalois pituussuuntaan esim. parin sentin suikaleiksi ja liimais sit takas kasaan. Muoto pysyis siis sahaustoimenpiteen aiheuttamaa kaventumista lukuunottamatta samana, mut pöydästä tulis raidallinen, kun pintaan ei koskettais enää yhteenliimauksen jälkeen.

Ongelmanahan tässä on ensinnäkin se, et sitä ei sais viipaloitua jalkoineen, vaan pöytä pitäis käytännössä purkaa osiksi. Ja sit sen raidan jatkuvuutta pöytälevystä jalkaan ei kovin helposti sais yhtenäisenä.

Ja toisekseen se, et sitä nykystä maalipintaa ei voi hioa, koska sen olis tarkotus jäädä, ja kuitenki lopputuloksesta pitäis tulla siisti ja sileä.

Että jäänee (eikä ees -ne, vaan jää) pelkäksi ideaksi, enkä ees ala yrittää.

melkeen valkoset farkut

Ettiessäni yhtä verhokangasta, tuli samalla pengottua projektipusseja. Ne on siis kirpparilta ostettuja, ehkä puoliksi purettuja vaatteita, mistä on joskus ollu tarkotus tehä jotain käyttökelposta. Tai kai niistä vieläki olis tarkotus, mut se ajatus lopputuloksesta saattaa vaihtua montaki kertaa sillä aikaa, kun se projekti odottaa lopullista toteutusajankohtaa. Esimerkiks:

Joulukalenterin projektilaatikko 21:

Ostin kirpparilta vähän pienet valkoset farkut ja aavistuksen huonosti istuvat harmaat farkut. Alun perin piti ostaa kahet valkoset ja yhistää niistä, mut en löytäny ku yhet, ja sit ajattelin, et osin harmaatki vois toimia.

Sillon olin bongannu kaupungilta paritki sellaset farkut, joissa takakappale oli selkeesti eri pesua ku etukappale. Aloin jo toteuttaa takaa valkosia ja eestä harmaita farkkuja.

Mut jäin kuitenki arastelee sitä toteutusta. Olisko ne kuitenki vähän pöljät. Ehkä sekotan niitä enemmän.

Sit alko näkyä lehissä sellasia pala- ja paikkafarkkuja, ja päätin toteutta sittenki niin. Ei muutaku sakset käteen ja farkkua pienempään palaan. Farkkujen purkamisessa vaan on sellanen ikävä puoli, et niisson lyötyjä nappeja ja metallivahvikkeita, mitä ei voi irrottaa niin, et kangas alla säilyis ehjänä. Vaatii siis vielä enemmän palapeliä.

Tässä vaiheessa joku kiireisempi tai kiinnostavampi projekti on kiilannu edelle, ja farkunriekaleet pussitettu parempaa aikaa varten.
Haluisin kyllä vieläki ne farkut, mut en oo olevinaan löytäny niille tarpeeksi kokoomisaikaa. Siellä ne on muitten pussien joukossa.

Ja ehkä sittenki käyttökelposimmat farkut olis ne yksväriset. Ehkä.

__

Päivitys 31.03.2016

Palastelin noita farkkuja niin  paljon, että lopulta huomasin ettei ehkää kangasta oo tarpeeksi. Ja osittain kyl kans siksi, koska päätin sittenki käyttää harmaata farkkua vaan vähän.

Kirpparille!

Ihan samansävystä valkosta en löytäny, mut yhet aika lähelle olevat farkkushortsit löysin.

No shorteissa ei hirveesti ollu kangasta, nii käytin hyväksi myös vyötärökaitaleen ja taskunkohat ja siitä tuliki aika hauska yksityikohta tähän toivottomaan palapeliin.

Ihan täysin valmiit ne ei vieläkään, ku tuli aavistuksen kireet reisistä ja pohkeista. Toivottavasti saumassa on tarpeeksi varaa. Yhellä keikalla ne silti jo oliki.

banaanilaatikot

Joulukalenterin pöytälaatikko 20:

Muuton jäljiltä jäi vähäksi aikaa muutama banaanilaatikko olohuoneeseen lojumaan. Laatikoitten tyhjennyttyä olin kuitenki jo kiintyny laatikoihin, enkä raaskinu heittää niitä pois.

Laatikkoläjä toimii tällä hetkellä siis olohuoneen pöytänä. Keskellä olevaan aukkoon laitoin A4-taulukehyksen lasilevyn, niitä ku on tosta korurasia-projektista muutama joutava jääny.
Kaikki vieraat (lue: ehkä kukaan vieraista?) ei oo näitä ymmärtäny, mut mie tykkään niistä, miusta ne sopii tähän karun askeettisesti sisustettuun olohuoneeseen.



Jaa miksi tääki on vielä projekti? No saatan ehkä haea yhen tai kaks laatikkoa vielä.

Saabin muistolle

Ex-aviomiehen ja sen ystävien autoprojektit toi ex-pihaan toisinaan purkuautoja. Mie tietenki tein niihin tutkimusretkiä ennen paalausta ja saatoin löytää jotain projektilaatikkoonki.

Joulukalenterin pöytälaatikko 19:

Laukku Saabin turvavöistä. Ideahan tuli ihan suoraan Globe Hopen laukuista, mut sovelsin sen silti omaksi haasteellisella vinoleikkauksella. Vähän turhan haasteellisella kun jäi kesken. Ei siinä paljon enää olis, hetken vaan vielä miettis ja tekis vaan.

Seinä

Joulukalenterin pöytälaatikko 18:

Iso valkonen seinä, valkosella kuviottomalla paperitapetilla tapetoitu.
Siis koko olohuoneen kokonen tyhjä valkonen paperi.


Johon tulee ...jotain. Piirrettyä, maalattua, rakennettua.
Tilaa, ihmisiä, maisemaa?

Pitäis vaan alottaa jostain ja kattoo mitä siitä tulee.
 _

30.10.2015

Jäi taustalle kummittelemaan toi ”anonyymin” idea piirtää kummilasten ääriviivat seinälle. Ajatus kuitenki muokkaantu vähän erilaiseksi, ja mietin seuraavaksi rautalankakehyksisiä, valkosella kankaalla päällystettyjä ihmishahmovalaisimia, jotka siis olis tossa seinällä ja pehmentäis samalla kolkkoa kaikuvaa äänimaailmaa. 

Olin jo melkeen tilaamassa paksua messinkilankaa (sitä voi kuulemma juottaa ilman hitsauslaitteita) noitten ääriviivojen tekoon, kun kävin jostain syystä askartelukaapilla ja näin siellä puutikkuja. 

Puu.

Muistin yhtäkkiä et puu on paljon ekologisempi materiaali kun mikään metalli. Ton ajatuksen jälkeen oli pakko miettiä puuta vähän tarkemmin. Ensin vastaavasti kehyksenä, mut jotenki se tuntu kaksulotteisena kuviona aika kömpelöltä. Entä jos rakentaisinki kehikon niin, että siinä on monta reunakerrosta mikä antais ehkä siinä esitetylle ihmishahmolle vähän liikettä. Ehkä.

Tän pohdinnan lopputuloksena oon jo jättäny sen kankaanki pois, kun ohuesta viilustaki tulee jo valo läpi, minkä lisäksi hahmo olis irti takaseinästä ja antais myös epäsuoraa valoa valkosen tapetin kautta.  

Voi olla siis, etten edes piirrä seinään mitään, vaan puuväriset ihmishahmot –ja miksei esinehahmotki- lois lisää tilantuntua.

Nykysen tapetin rumat saumat vielä vähän vaivaa. Se ajatus on viel kesken, mut kuvittelen jotain valkosta elävää pintaa. Kangaspaloja suoraan seinään liimattuna (mahollisesti jotenki rypistettynä) tai jotain lankaviritystä. Saa nähä, keksin kyllä jotain.

 

Juomalasit

Joulukalenterin pöytälaatikko 17:

Lasisissa jalapenopurkeissa on mukava käteensopiva muoto, tarpeeks iso suuaukko, aika hyvä tilavuus ja yksinkertanen koristeaihe.

Miulla ei oo astiakaapissa yhtään oikeeta juomalasia, mut yheksän sarja näitä jalapenopurkkeja, jotka ajaa juomalasien virkaa.

Kakstoista olis täys sarja, joten luokittelen tän myös keskenerästen projektiksi. Haastavan tästä tekee se, etten tykkää jalapenoista, enkä siis osta niitä koskaan kaupasta.

Pinnatuolisänky

Sängyn rakentaminen on projekti sinänsä, mutta nyt jaankin sellasen sänkyidean mitä en sittenkään aio toteuttaa.

Joulukalenterin pöytälaatikko 16:

Erikoismittasen futon-patjan alle pitää rakentaa erikoismittanen sänkyrunko. Jossain vaiheessa suunnittelin rakentavani sängyn niin, että pyöreäpinnaisista pinnatuoleista olisin Selkänojista tehny pääpuolen sängynpäädyn, ja istuinosasta tehny jalkopään, niin että ne tuoliosat olis tullu puoliksi patjaa pidemmälle. Sivuille sit joku siro patjan reunan kannatus ja varsinainen runko vähän syvemmälle keskiosaan. Jaloiksi tietenki niitä tuolinjalkoja, tarpeeksi kantamaan sängyllisen ihmisiä.

Luulenpa, et jokaiselle lukijalle syntyy tästä vähän oma mielikuva. Voi olla ihan hyväki.


Sängyn koristetyynyiksi olisin hankkinu muutaman istuinpehmusteen. Ei ehkä ihan näin raidallisia, mut ehdottomasti kiinnitysnauhoilla.




Noita pinnatuoleja oliki yllättävän haastavaa löytää, ne kun taitaa olla jossain määrin trendikkäitä. Tietty jos olis tarpeeksi ahkeraan haeskellu, nii oisin varmasti saanu kasaan tarvittavan määrän, mut lopulta mietin et ehkä sittenki joku vähemmän tilaa vievä runko olis parempi, tuo patja kun on jo itessään hurjan iso.

Kulmamekko

Oulussa ainaki sanotaan suoria housuja kulmahousuiksi, ja ku joku oululainen vielä sanoo, nii ne on kulumahousut.


Joulukalenterin pöytälaatikko 15:

Tää projekti lähtee about kahen ja puolen vuoden takaa, ku tarttesin työpaikan kaksvuotisjuhliin jotain ei liian arkista mut ei liian juhlavaakaan. Metsästin kirpparilta harmaat kulmahousut ja käänsin ne väärin päin ja ylösalasin mekoksi. Homma jäi tietenki viime tinkaan ja jouduin tekee sen loppuun vähän huonosti istuvilla pikaratkaisuilla. Ehin nukkua juhlia edeltävänä yönä jotain kolme tuntia, mut mekko oli aamulla päällä.

Tarkotus oli muokata se yläosa vielä uuestaan, mut siinä tilassa se on vieläki. Hiertää kainalot punaseksi joka kerta ku sitä käytän, mut jos en hirveesti riehu, nii kyl se aina yhen päivän menee. Nyt mietin saisko sitä vähän samalla isonnettua, taitaa olla nykyään aavistuksen pieniki.

Sain päälle vielä, tässä räpsy. Yritin kuvata ja puhua puhelimeen yhtä aikaa.


Ja vähän yksityiskohtia helmasta. Housujen etuosa on siis takana ja takaosa edessä. Huomaa säädettävä halkio.

Ruokapöydän ilmeenkohotus

Ostin muutama vuosi sit vastaavanlaiseen seitkytluvun lähiötaloon keltasen pyöreen ruokapöydän. Ostin sen siks, kun se oli keltanen.
Ku muutin tänne, kaivoin pöydän takas varastosta käyttöön, mut keltanen ei oikeen tähän keittiöön sovi, ja kansi on muutenki täynnä naarmuja ja kolhuja.

Joulukalenterin pöytälaatikko 14:

Tavotteena olis tyylikäs puupintainen ruokapöytä. Poistan ensin maalit ja katon olisko se sellasenaan, pelkällä öljyllä jo hieno, mut tarvittaessa liimaan viilua pintaan.
Pöytä on joskus ollu keskeltä jatkettava, mut se jatkopala on ajan saatossa jääny pois matkasta. Ajattelin laittaa keskelle jäävään rakoon suikaleen muusta pöydästä poikkeavaa puuta. Ehkä mustaksi sävytettynä. Ehkä mustaksi, pitää kattoo miltä se näyttää.
Ja jos tapitan ja liimaan pöydänpuolikkaat ja välisuikaleen yhteen, nii voisin saada yhtenäisen pinnan kahen vierekkäin asetellun pöytälevynpuolikkaan sijaan.

Tahranpoistoa

Ostin kirpparilta kotoisan collegepuseron. Kotona kuitenki huomasin siinä olevan rasvatahroja, jotka tuskin lähtee pesussa.



Joulukuun pöytälaatikkokalenteri 13:

Kuvioitu collegepusero. Piirrän siihen mustalla kangastussilla jonku ison kuvion. En kyl vielä tiiä minkä.

5.1.2015

Selailin eilen pitsikuvioita netistä, koska pitsi olis aika kiva kontrasti muuten arkisen näköseen puseroon. Ja sittenki ajattelin tehä sen harmaalla tussilla. Se tahra on tuskin näkyvä enkä halua kuvioia paitaa ihan tukkoon, niinku mustalla helposti käy.

Tällanen kolmiulotteisen olonen pitsikuvio tuli vastaan. Kuva on jostain ranskalaisesta taide- ja pitsimuseosta, mut muutin sen vaan mustavalkoseksi.



Eli sittenki vähän graafisempi ku pitsit yleensä.

En oikeen vielä tiiä miten lähen sitä tekee. Harmaalla JA mustalla tussilla sais korostettua tota kolmiulotteisuutta, mut myös vaik harmaa ja vaaleensininen toimis ja jäis enemmän taustakuvioksi.
Seuraava kysymys on koko ja laajuus. En haluais ihan koko paitaa kuvioia.

Ehkä pitää vaan alkaa tekee ja kattoo mitä tulee. Turha liikaa suunnitella etukäteen ku en kuitenkaa tiiä lopputulosta.

Alko vähän pelottaa. Oon tykästyny tuohon puseroon enkä ite oikeestaan ees huomaa sitä tahraa enää. No riskejä pitää ottaa, sitä paitsi se on vaan halpa kirppisostos.

25.12.2015

Ei oo edenny. Tuo paita on nytki päällä ja: mitkä tahrat?! Oon kai pessy sen verran monta kertaa et ne tahrat on kadonnu. En taia tehä tälle mitään.

Viihtyisä viherhuone

Arkistoin tähän asuntoon muuttaessa kaiken epämääräsen parvekkeelle, ja päätin että ne on siellä niin kauan, että löyän niille jonku järkevän loppusijotuspaikan. Kirpputorin, roskiksen, oman kaapin... jonku muun ku epämääräset projektilaatikot.

No se on jääny vaiheeseen.

Siispä:
Joulukalenteri pöytälaatikko 12:

Parvekkeen raivaus.

wc seitkytluvun henkeen

Miun asunto on seitkytluvun talossa, ja vessan sisustus alkuperästä seitkytlukua. Sen karu ilme ja pöntön kirkkaansininen kansi inspiroi.

Joulukalenterin pöytälaatikko 11:

70-luvun Marimekkokuvio vessan seinään.



Kuvio on siis Wakisaka Katsujin Puro-kankaasta vuodelta 1971.

Pohjaksi pitäis saada suunnilleen raakabetonin näköstä pintaa. Bongasin internetistä vinkin, että saneerauslaastilla sellanen onnistuis. Samaa mieltä oli ihanan pienen keskustarautakaupan papparainen, jolta laastin sit ostinki.
Tarkotus on vetää kuvio vähän kulutetusti siihen pintaan. Luultavasti modaan kuvioo vähän hillitymmäksi. Pitää ensin vähän testailla.

Sain jo lahjotuksena sinistä jämämaalia. Vielä tartteen vähän työvälineitä.
Ja aikaa.

Lisäks miulla olis valkonen metallivarjostin, myös seitkytluvulta. ...tai saattaa se olla kyl jo kuuskytluvultaki. Mut kuitenki sen haluisin kattoon, vähän himmeämmällä lampulla varustettuna, helpottamaan pimeäaamujen valoshokkia.
Tartteisin sille siis oman katkasijan, ja vaikka omia sähkövirityksiä teenki, niin seinän sisään en omin päin mee.
Jossain kohtaa menee tee-se-itse -muijanki raja.
Heh, en ookkaan kutsunu itteäni ennen muijaksi.

Nappirannekoru

Näitä napeista askarreltuja rannekoruja on netti väärällään. Ansaitsee kuitenki paikan joulukalenterissa.

Pöytälaatikko 10:

SPR:n Kontissa on iso laatikollinen nappeja roskiin menneistä vaatteista. Kerran siellä oli aivan järjetön määrä samanlaisia keltasia nappeja. Pengoin joka ikisen.

Niistä tulee siis rannekoru, ihan vaan kuminauha reijistä pujottamalla.

Tähän tapaan:


Pitää vaan enää miettiä miten sidon sen kuminauhan.

Hevipussi

Tää ei oo kesken, ku tein niitä jo pari, mut sillai kesken, et tartteisin ainaki yhen lisää.


Joulukalenterin pöytälaatikko 9:

Hedelmä-/vihannespussi kirpparilta ostetuista vanhoista pitsiverhoista. Kevyt, näkyy läpi ja hintalappu tarttuu. Ja kassalla saa kehuja.

Heijastinliivi

Keskiyön pöytälaatikko 8:

Just pälkähti. Pakko oli heti laittaa tänne, siltä varalta jos vaikka oon unohtanu jo aamulla.

Verkkokankaasta tehty ulkoiluliivi tai miksei -takkiki, johon heijastinkankaasta tai heijastinnauhasta on leikattu paloja. Nää palat ommeltais verkkoon kuvioiksi, kuviksi, teksteiksi jne.

Tän haluisin toteuttaa pyöräilyyn sopivaksi liiviksi. Paljon sitä heijastinpalaa, ehkä jotain pitsimäistä kuvioo.

Valolaatikot lattialla

Pöytälaatikko 7:

Ostin kirpparilta valkosia neliskulmasia lasivalaisimia. Sen sijaan et olisin asentanu ne kattoon, laitoinki niihin tavallisen pistotulpan katkasijalla. Ne on sympaattisia sellasenaanki tossa lattialla, mut saatan tehä niihin vielä korotuslaatikot alle, jollonka ne toimii samalla vaikka pikkupöytinä.

Korurasia seinällä

Pöytälaatikko 6:

Ostin korvikset, mitkä oli ripustettu korttiin. Se kortti täydensi niitä korviksia, ja pakkohan niitä oli säilyttää yhessä jossain esillä. Tuli vaan mieleen miksei muutenki koruja pietä esillä. Ihania koruja. Paljon ihania korviksia, kaulakoruja, rannekoruja, rintakoruja..

Nyt miulla on varattu oma seinänpätkä koruille ja tauluille ja taulukehyksille. Levälläänhän ne vielä on, ja on varmaan ikuisesti, mut nyt ne on ainaki esillä.

Vihreä hame

Oho, unohin eilen. No ei haittaa.

Pöytälaatikko 5:

Vihreä neulepusero, josta oli tarkotus tehä pipo. Nyt se pipo ei ollukkaa enää niin hyvä idea, niin vedin päälle hameeksi. Hihoista taskut lanteille. Pikaviritys tässä kahdella nuppineulalla.



En tiiä tulisko piettyä, oli vähän turhan piukee takaa.

 __

Päivitys 31.3.2016:

Tarttesin joskus viime kesänä jotain kivaa päällepantavaa, ja tässä oli potentiaalia. Hihat oli kuitenki vieläki ongelma.
Joskus helpoimmat keinot on niitä parhaita: hihat solmuun niinku lanteille kiedotussa paidassa!
Laitoin parilla pistolla kiinni että pysyy.

Hyvä hame!

Villasukat koroilla

Pöytälaatikko 4:
Vanhat korolliset saappaat.
Vanhat reilun kokoset villasukat.
Saappaat päällystetään niillä villasukilla, phjaksi jää kengän pohja.

Taskulamppuvalaisin

Heti menee keräilyeriin. Vanha idea mut vieläki pelkkä idea.

Pöytälaatikko 3:
Valaisin eteiseen vanhoista taskulampuista. Tai oikeestaan vaan niitten kuorista, uuet ledit niihin tulis sisälle.
Mut saako näitä oikeesti mistään?



(kuva on jostain keskustelufoorumista, kellä lieneekään oikeudet)


Päivitys 29.8.2016

X-aviomies oli löytäny vanhoja taskulamppuja kirpparilta. Autoin sitä tossa keväällä muutossa ja muisti et olin kuolannu just sellasia taskulamppuja omaan projektiin, nii se anto yhen miulle. JEE!!

Mitään eteisen lamppua siitä ei ainakaan vielä tullu (vähän köyhä yksinään), mut vessaan olin kaivannu himmeempää valoa pimeellä heräämisen armahdukseksi. Sininen lamppu sopii loistavasti sinisellä höystettyyn vessaan.
Ehin jo miettii minne sen veis leditettäväksi, avasin patterikotelon ja tuumailin miten se kannattais toteuttaa et johto tulis järkevästä kohtaa ulos, ja yhtäkkiä hoksasin et hetkinen, täähän on maailman yksinkertasinta tekniikkaa. Jos litteitä taskulamppuparistoja ja tuohon sopivia polttimoita saa vielä jostain, nii sehän toimii ihan näinki!

Paristoja löyty, polttimoita pikaetsinnällä ei.
Vaan miulla oli tuuria, lampussa oleva polttimo toimii vielä!

Ja on ollu yöpissalla käytössäki.

Paperipussivarjostimet

Pöytälaatikko 2:

En osaa oikeen päättää millaset valot kehitän olohuoneeseen. Yks ajatus olis kerätä paljon valkosia paperipusseja ja käyttää niitä varjostimina sellasenaan. Vähän hölmööhän on pistää valo pussiin, mut jos niitä vaikka reijittäis, niin pääsis valo vähän paremmin vuotamaan uloski.

Vähintään kokeilen.


4.5.2016

Täähän on edenny jo aikaa sit, kuvittelin jakaneeni tänne jo viritettyäni ekan protopussin.
Nyt on kolme paperipussia jo riippumassa. Niistä kaks on gluteenittoman jauhoseoksen pusseja ja kolmas näkkäripussi. Ne on sen verta ohkasta paperia ettei tarvinnu alkaa ees reijittää, valo tulee ihan hyvin läpi. Leikkasin muovista niihin sellaset tukipalat etteivät mee kasaan ja osu polttimoihin.

Ripustamista pitää vielä miettiä, sillä tarkotus olis laittaa näitä viel muutama lisää, koska yksittäin ja kolmistaanki nää on viel vähän raukan näkösiä. En haluu kuitenkaa jokaista varten reijittää kattoo, vaan jonku kehikon tapanen olis tarkotus laittaa. Siihen oon miettiny mm. metalliverkko- ja vaijeriratkasuu, pulpahtipa mieleen ajatuksia jopa keinutuolista jalaksen kohalta leikatusta viipaleesta ja polkupyörien vannekollaasista.
Viimesin ajatus liittyy yhteen toiseen päähänpistoon. Ripustin kattoon puuvillalangasta verkoston ja mietin saisko sitä jotenki hyödynnettyy, mut en oo päässy siinä ajatuksessa kovin pitkälle. Katellaan.

Henkarijoulukuusi

Partiolaisten joulukalenteri ei herättäny joulutunnelmaa. Siispä perustan raakavedos-henkeen joulukalenterin ideoista, mitkä ei todennäkösesti koskaan valmistu. Tai ainakaan ihan äkkiä.

Pöytälaatikko 1: Joulukuusi vanhoista puuhenkareista.

Miulla on olohuoneen katossa koukku, mihin ripustaisin henkarikuusen.

Ekana pitäis hankkia ne puuhenkarit. On miulla muutama eteisen kaapissa, mut niissä pidetään takkeja.

Lainaan niitä.



Jotenki tähän malliin.

Sit vaan odotellaan, et about kolkyt(?) puuhenkaria päättää soittaa ovikelloa ja tulla jouluksi kylään.

Muistan joka kerta väärin

Miun elämässä on ristiriita.
Ku yläkerran koira haukkuu tai ulvoo, se on valkonen,
mut aina ku nään sen, se onki musta.

Sade on hiljaisuus

Pisaran saan poskelle.
Katson ylös, aurinko on piilossa.
Toisen pisaran käsivarrelle.
Hymyilen, sadekuuro on tulossa.

Sata pientä pisaraa sateenvarjon päällä.
Tuhat pientä pisaraa vesilammikossa.
Sade yltyy, hengitän syvään, olen kotona täällä,
keskellä vaalean verhon, piilossa kaikelta turhalta.
Hiljaisuudessa.

B-osa

Jotku asiat ei valmistu koskaan. Luulen, että nuo sanat ilman ääntä ei koskaan päädy uudelleen pöydälle, vaan jää tänne keskenerästen arkistoon, täsmälleen siihen muotoon ja yhtä keskeneräseksi, kun ne alun perinki kirjotin. Niin paljon ku maailmassa on kiinnostavia asioita, ja yhtenä niistä muodostaa kauniilta kuulostavaa sanaleikkiä, ei miulla ehkä oo sittenkään motivaatiota kiinnittää aikaani juuri siihen.

Monet muutkaan asiat ei valmistu koskaan. Jottei ne, eikä tää blogi menis ihan hukkaan, voisin julkasta niitä keskeneräsiä täällä. Alottamattomia, alotettuja, puolitiessään, umpikujassa, viimeistelemättömiä ja kaappiin unohtuneita.

Irrallaan

Saanko vain kävellä tässä vierellä
ilman, että tartun sinua kädestä?
Jos vain voitais jutella
ja vaihtaa ajatuksia.

En muuta halua.
En sinua halua.
En mitään tän suurempaa halua.

En koe ikävää, koita ymmärtää.

Vielä yks

Huomenna, sen lupaan,
huomenna lopetan.
Eihän tuota usko enää kukaan,
minua et ainakaan vakuuta.

Liian monta pettymystä.
Luotin ja uskoin, yhä uudestaan.
Ei enää ole luottamusta.
Tämänkö palkaksi rakkaudesta saan?

Karannut

Minne matka, pieni prinsessa,
ihan yksin vilkkaalla kadulla?
Missä käsi johon tarttuisit,
kun jatkat matkaa juoksuaskelin?


Tää on tositapahtuma. Se meni jotenki näin:

Päivänvaloa, hiekkapölyä ja hymyilyfiilis. Hämeenkadun liikenne saa meluta, enkä edes huomaa.
Huomaan sivusilmällä joitain ihmisiä, pitkiä, lyhyitä, parrakkaita, kulkemassa vastaan.
Kadunkulmassa lapsi hymyilee, arviolta kaksivuotias, ottaa pari juoksuaskelta, kääntyy, mutta jatkaa edelleen poispäin. Katson pientä tyttöä hetken ohi kävellessäni, toisen hetken, jotain puuttuu... kukaan ei seiso vieressä, kukaan ei seuraa perässä. Joku muukin on huomannut, havaitsen viivästyneitä katseita lapsen ympärillä.
Pysähdyn kääntyäkseni jo takaisin, kun ohi pyyhältää isähahmo ja kaappaa lapsen syliinsä. Kulman toisella puolen seisoo helpottuneen näköinen nainen. Ai se oli teiän pieni vaeltaja, huikkaan ja nainen nyökkää hymyillen. Hyvä että löyty.

Vastaantulijoita

Nostan katseeni kenkäni kärjistä, asfaltista, tupakantumpeista ja pikkukivistä.
Kohtaan katseen, ehkä hymynkin, kiinnostuneen ilmeen, sekunniksi.
Kohtaan uuden, vielä toisenkin. Haluan vajota kuvitelmaan ihan pieneksi hetkeksi.

Jokainen joka silmiin katsoo, on hetken minun.
Sen pienen hetken, vain yksin minun. Ei kenenkään muun.

intro

Oon lukenu sun tekstejä, se sano, saako käyttää?

Hämmennyn, en oo koskaan ajatellu tekeväni sanotuksia.
Tai hetken oon, mut hylänny sen ajatuksen. En osaa, päätin sillon, enkä koskaan edes kokeillu.

Ei kai ne sovi, vastasin, mut saa käyttää.

Jäin miettimään asiaa.

Päätin kokeilla. Tää on nyt se kokeilu.

Näillä ei oo ääntä, eikä näille ehkä koskaan ääntä tuukkaan.
Mut se ei tee näistä yhtään sen vähemmän todellisia.

Yksin haaveillen

Uudet korvikset, laitan ne korviin ja hymyilen peilikuvalle.
Lisää poskipunaa, sitä oranssia, vielä samaa silmäluomille.
Kesähame, joko on lämmintä, kysyn vaikka jäänkin sisälle.
Pyörähdän vielä kerran, ja istun haaveilemaan yksin sohvalle.

Joskus jossain, ei tänään, kohtaan jotain lupaavaa. Jotain, mikä saa nauramaan.
Tänään saan vain olla hiljaa, tai puhua, eihän kukaan kuulekkaan.
Paljonko tarvitaan aikaa, rauhaa tai mitä vaan, mikä tuskan puhdistaa?

Joskus jossain, ei tänään, tapaan jotain ihanaa. Jotain, mikä hengityksen salpaa.
Tänään saan vain olla paikallaan, tai tanssia, eihän kukaan katsokkaan.
Paljonko tarvitaan iloa, onnea ja luottamusta, jos ne tuskan puhdistaa?

Joskus jossain, ihan takuulla, seuraan jotain rakasta. Jotain, kenen luona olen kotona.