Kitara

Jouluaaton ja samalla joulukalenterin viimenen pöytälaatikko:

Akustinen kitara. Rakennettu kansalaisopiston kursseilla. Näyttää valmiilta kitaralta, toimii ku valmis kitara, joku olis voinu nimittää sitä jo valmiiksi. Mut haluan laittaa siihen viel pari kerrosta öljyä lisää.
Ja nyt ku mietin, nii taitaa satula ja tallan luu olla vielä liimaamatta. Ne pysyy paikoillaan kielten avulla.



Muotoilussa oma design, joka aiheutti matkan varrella jos jonkinlaista päänraaputusta kurssien ohjaajina toiminella soitinrakentajillaki.

Kitaran kaikki näkyvät puuosat on vahteraa, lukuun ottamatta kantta joka on kuusta. Satula ja tallapala sekä kielipinnit on luuta.

Kopan muodon lähtökohtana oli kirjaston kitaranrakennuskirjan mukana olleesta kaavasta, jota muokkasin vähän naisellisemmaksi. Tässä näyttää ehkä vielä vähän leveälantioisemmalta, kun kuvasin alaviistosta.

Kannen kuvioo sommittelin pitkään. Kurssin vetäjän haastattelun jälkeen uskalsin laittaa kannen reiän sivummalle. Olennaista aukon sijainnissa on se, että se on uuman yläpuolella, jotta alapuolelle jää riittävästi kaikutilaa. Muuten se reikä olis voinu olla vaikka kyljessä.
Kuvio koostuu 2-3mm vahvusesta vaahterasta. Koska kuvion puut jäykistää kantta jo itessään, jätettiin sisäpuolen tukirimoista osa pois. Kannen pitää päästä kuitenki värähtelemään, eikä siis saa olla liian jäykkä.

Lavan kuvio jäi pitkäksi aikaa auki, ja piirtelin sitä kitaran edetessä moneen kertaan. Jotenki sen piti toistaa kannen teemaa. Lopulta päädyin ihan yksinkertaseen, mistä olin kyllä työstövaiheessa tosi kiitollinen.
Kaulan sisään asennettua kaulan säätörautaa säädetään yleensä kannen aukosta, mutta koska tässä sen on sivussa, raudan päähän pääsis kovin helposti kopan kautta. Bongasin onneksi toisenki vaihtoehdon jostain, ja tässä siis lavan kuviointi avaa reitin kaularaudan säätöön toisesta päästä.

Pinta on öljytty värittömällä veneöljyllä. Jännää tässä on se, että käsittelemättömänä eri lähteistä saadut vaahterapalat näytti samansävysiltä, mut öljyttynä jokainen otti oman sävyn.
Jossain vaiheessa olin tekemässä uutta tallaa johtuen tuon alkuperäisen tallan sovitusongelmista. Hylkäsin kuitenki sen uuden tallan, jo lähes valmiiksi työstettynä, sen erilaisen syykuvion vuoksi. Nyt öljyämisvaiheessa hoksasin miten ison virheen olisin siinä tehny. Se uus talla oli nimittäin eri vaahterapalasta, ja lopputulos olis ollu eri värinen. Olis itku tullu.

Tuossa toi kitara on ollu jo jonkun aikaa seinää vasten oottelemassa viime silausta ja sen jälkeen soittotunteja. Silaus toteutuu vielä, mut soittotunnit saattaa sittenki jäädä tän projektin ulkopuolelle. Soittakoot vieraat.



Lupasinkohan muuten tossa etusivulla pitäväni tätä koko joulukuun. Olishan näitä tietty lisääki.
Joulukalenteri oli kuitenki tässä, mut jos jatkan tavallisena vuoden loppuun..