25.8.2014

Karannut


Minne matka, pieni prinsessa,
ihan yksin vilkkaalla kadulla?
Missä käsi johon tarttuisit,
kun jatkat matkaa juoksuaskelin?


Tää on tositapahtuma. Se meni jotenki näin:

Päivänvaloa, hiekkapölyä ja hymyilyfiilis. Hämeenkadun liikenne saa meluta, enkä edes huomaa.
Huomaan sivusilmällä joitain ihmisiä, pitkiä, lyhyitä, parrakkaita, kulkemassa vastaan.
Kadunkulmassa lapsi hymyilee, arviolta kaksivuotias, ottaa pari juoksuaskelta, kääntyy, mutta jatkaa edelleen poispäin. Katson pientä tyttöä hetken ohi kävellessäni, toisen hetken, jotain puuttuu... kukaan ei seiso vieressä, kukaan ei seuraa perässä. Joku muukin on huomannut, havaitsen viivästyneitä katseita lapsen ympärillä.
Pysähdyn kääntyäkseni jo takaisin, kun ohi pyyhältää isähahmo ja kaappaa lapsen syliinsä. Kulman toisella puolen seisoo helpottuneen näköinen nainen. Ai se oli teiän pieni vaeltaja, huikkaan ja nainen nyökkää hymyillen. Hyvä että löyty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti