27.12.2017

Pipo vauvan neuletakista.

Kaheskymmenesneljäs laatikko. Vihdoinki! Pitää tunnustaa että aika urakka koota melkeen koko joulukalenteri yhessä illassa, ilman kuviaki.

Vikassa laatikossa on talvitakin inspiroimana haave löytää jostain kirpparilta vauvojen keltanen neuletakki, josta vois irrottaa hihat ja tehä keskiosasta pipo. En tiiä miks vauvojen neuletakki, se kai tuli keltasesta eka mieleen. Hihoista vaikka sit lapaset tai kynsikkäät.

Vaaleenvihree raskausmekko

Kaheskolmas laatikko.

Sisko tarttes vuooosia sit mekkoa juhliin, koska ison mahan kanssa ei sen valmiit mekot mahtunu.

Kaavat tehtiin soveltaen empiremallisesta normaalimekosta, etukappaletta vaan muotoiltiin sit mahaan sopivaksi. Simppeli ja toimiva malli.

Vauvapeitto - puut

Toinen vauvapeitto samaan joulukalenteriin ja kaheskahes laatikko.

Peiton kakstoista kuvaa ja teemana puut. Eri värisillä kangastusseilla puun lehtiä ja siemenkotia valkoselle pohjalle.

The Sänky

Noni, tää on se sänky minkä ajattelin jopa toteuttaa. Suunnitelmat on melkeen valmiit ja joitain kiinnikkeitä hankittuki.
Tätä oon pyöritelly kauemmanki aikaa ihan paperilla ja mallintanu 3D-suunnitteluohjelmallaki.

Lähtökohtana oli siro ilme ja mahollisuus purkaa helposti osiin muuttoa ja uudelleenkasausta varten. Kesken on enää joittenki kiinnitysosien miettiminen, mikä pitäis oikeestaan tehä rautakaupassa, koska eka pitää hahmottaa mitä ees on.

Tää oli siis kaheseka.

Sporttiuskottavat luomupuuvillatrikoot

Polyesterisporttitrikoille piti ettiä vaihtoehto.
Stadiumissa oli yllättäen halpoja yksvärisiä luomupuuvillatrikoita, mutta niistä tuli enemmänki välihousut mieleen ku urheiluvaate, nii jäin miettii saisko niitä jotenki tuunattua.

Kaheskymmenen joulun pöytälaatikko ja ideat joita en koskaan toteuta.

Ne trikoot on sittenki aika kivoja ihan silleen. Ja toisaalta ei ne ominaisuuksiltaan aina polyesteritrikoita vastaa. Ainakaan sateella ei viitti puuvillasia pitää. Sisäkäytössä ne on kyl tosi hyvät.

Kerkesin ideoia trikoisiin silti monenlaista ommeltavaa palaa, jotain kolmionmuotosia tai sellasia ja kankaana läpinäkyviä verkko- ja pitsialueita. Kangastussilla tehtäviä tekstejäki mietin, mut epäilin saako niillä oikeesti sporttisiistiä lopputulosta.

Sellanen.

Vaaleensininen kukkamekko

Yheksästoista ja vanha projekti. Valmistunu aikoinaan ajallaan ja tehty kunnolla, eli harvinaisuus.

Kangas ihan kaupasta, mutta kaavat tein ite sovitusnuken päälle. Ollu monissa juhlissa, hyvä häävierasmekko. Jäi joskus miulle vähän pieneksi, nii annoin siskolle, silläki se on ollu hyvin käytössä.

Harmaa takki

Kaheksastoista laatikko on seittemänteentoista kytköksissä, sillä seittemännentoista harmaa jämäpala on tän takin teosta jääny.

Tää takkihan on ollu valmis ja käytössäki ehkä viistoista vuotta sit, mutta se ehkä repes tai piti muokata, sillä nyt se on taas projekti. Valmistuttuaan menossa kirpparille.

Alun perin takki on ihan alusta asti uudesta kankaasta ja oikeilla kaavoilla tehty.

Hameen levennys ryppykaistaleella

Liian kapee hame, joka jostain syystä oli pakko kirpparilta ostaa, kaipas levennystä.
Eli joku levennyskaistale, joka muodostais hameeseen aiheen.

Joulukalenteri, 17.

Jämäkangaslaatikko, ehtymätön materiaalinlähde, sylkäs harmaan takin teosta ylijäämää harmaata kangasta. Hame leikaten auki sivuedestä, harmaan kankaan laskostus ja ompelu hameen reunoihin.

Tää on viel kesken, mikäköhän senki on taas keskeyttäny, pikkuhomman.

Putkiremontti

...siis taloyhtiössä, mutta myös miun asunnossa. Eikä vakioratkasu käy, tietenkään.

Joulukalenterin kuuestoista luukku on siis kylppärivisioita. Tai siis ainaki yks, ihan täysin en alkanu sitä myllää ympäri.

Seitkytluvun kylppäriin piti saada upotettua jotain seitkytluvun aiheita, tekemättä siitä kuitenkaan seitkytlukusta kylppäriä, sillä yäk.

Seitkytlukusta on väriposliinit. Hmm..ei.

Puukaapit... joo! Mahollisesti vielä tehtynä jostain oikeesta seitkytluvun kaapista. Jos ei vanhana runkona nii vaikka materiaalina ihan uuteen työstöön.

Marokkolaiset laatat olis kans. Ne on nyt noussu muutenki taas esiin, nii valikoimaaki olis. Pukkilalla olis esim. 200x200 marokkolaisia, mitkä houkuttelis, pitää vaan varmistaa voiko niillä kallistaa tarpeeksi suihkualuellaki.

Peilikaapiksi haluisin myös jonku puukaapin, mut onhan sen metallipeilikaappi aika kätevä...

Ekstrana vielä puu-teräsputkinaulakko pyyhenaulakoksi, nii vois olla jo aiheita tarpeeksi. Alla luonnos kylpyhuoneideasta.


Punainen samettitoppi

Vanha, vanha vaateprojekti. Kiireessä tehty, sisäpuoli viimeistelemättä, mut käyttöä se ei oo haitannu.

Viiestoista laatikko: toppi punaisesta samettikankaasta.

Kangas on projektiaki vanhempi, sillä toin joskus äitin jämäkankaista joitaki itelleni, ja tää samettikangas on just niitä. Äiti on tehny kankaasta ehkä joskus seitkytluvulla itelleen mekon. 

Pienitissisellä pitää olla olkaimettomassa topissa jotain muuta kiinnikettä ku ne tissit. Tän topin tein itsestäänseisovaksi liivinluilla. Pikkusen jäykkä siitä niillä tuli, mut oon kyl aikoinaan tykänny tota toppia silti pitää, myöhemmin sen on unohtunu kaappiin.
Miulla on itse asiassa samettipintaset korkokengätki olemassa, ne on aika makeet yhessä, mut ne kengätki on nii kamalan korkeet, että pitäis kesä treenata korkokengillä jos niillä pitäis koko ilta jaksaa juhlia. Joskus oon jaksanukki, aamuun asti.

Vauvapeitto: sienet

Joulukalenterin pöytälaatikoista on jo yli puolet auki, vielä riittää projekteja. Siskojen lapsille tehtyjä ristiäislahjapeittojaki on esittelemättä. Neljännessätoista laatikosta putoaa yks sellanen.

Periaate on sama ku muissaki vauvapeitoissa, eli kakstoista ruutua ja jokaisessa niissä joku kuva. Tän peiton tein teemalla sienet ja tekniikka oli virkkaus ja neulonta. Kaikki sienet on syötäviä, koska ei kuulemma saa sekottaa peittoon myrkkysieniä joukkoon.

Kauluspaita olka-aukoilla

Kolmastoista laatikko sisältää poikkeuksellisesti jotain ajankohtasta. Nyt ku olkapäät paljastavia paitoja on kaupoissa ja kaupungilla, nii pitihän sellanen itekki toteuttaa.

Paita on joskus pari vuotta sit kirpparilta ostettu naisten kauluspaita, joka on aina tuntunu vähän jäykän malliselta, vaikkei sen kangas jäykkää ookkaa. Alla paita lähtötilanteessa.





Burdassa oli sopivasti olkapääaukkosen paidan kaavat, nii otin siitä ne aukkojen reunakappaleet ja sovelsin paitaan.  En löytäny jämäkankaista mitään sopivaa yhdistettäväksi, nii lyhensin tuon paidan hihat ja tein niistä reuna-aukkokappaleet. Hihja piti samalla vähän kaventaa, mut ei muita operaatioita.

Vaikka lopputulos on edelleen aavistuksen jäykähkö, pehmentää pilkottavat olkapäät kuitenki vähän paidan mallia. Korkeevyötäröisen hameen tai housujen kanssa oikeen kiva.

Flanelliset kesäpeitot

Talvella on mukava muistella kesää ja lämpimiä öitä. Niitä aikoja kun superpaksun peiton tilalla on ehkä pussilakana ja ikkuna on auki. Paitsi ikkuna auki on pussilakana ehkä sittenki vähän liian vähän.

Siksipä kahennessatoista pöytälaatikossa on metrikaupalla valkosta flanellikangasta, josta piti.. tai on ehkä edelleen tulossa hieman pussilakanaa paksumpi kesäpeitto, jota ehkä voi käyttää myös talvella täkin kanssa niinku oikeetaki pussilakanaa.

Haluisin ehkä värjätä sen jollain kasvivärillä, mutta tartteisin sitä varten jonku superison kattilan. Nii en tiiä onnistuuko. Jossain kohtaa oon miettiny että painaisin siihen kangasväreillä kuvioita, oon tehny sitä varten vaahtomuovista kuviopainomuottejaki, mut taisin kyllästyä niihin jo suunnitteluvaiheessa. Nostetaan takas takaraivoon, kyllä sieltä taas jotain pulpahtelee, etenki sillon ku on muita kiireitä eikä ainakaan aikaa toteuttaa.

Urheilutaskuvyö

Joulukalenterin yhestoista laatikko on vielä laukkusarjaa. Tai kaind of.

Normaalisti ku meen urheilee, en ota muuta mukaan ku kotiavaimen. Suunnistaessa on kuitenki kiva olla puhelinki mukana, jos vaikka eksyy. Ja tietty kompassi ja karttamuovi ja karttarahat ja ehkä viel joku patukka. Mut ei silti mitään reppua, jos vaikka juoksee. Eikä reppu oo kuumalla muutenkaa kiva. Eikä t-paioissa oo taskuja.

Tein suunnistusrojua varten pelikankaasta sellasen taskuvyön. Ihan vaan taittamalla kangas pituussuuntaan kahtia ja ompelemalla taskujen välit kiinni.
Yksinkertasta mutta toimii ihan ok tollaselle ohuelle tavaralle, ku pitää taskuvyötä housujen alla. Vähän hiostava paikka se kyl on pitää esim. puhelinta, mut yllärisateeseen varautuneena puhelimen voi laittaa Minigrip-pussiin eikä enää hikoa muut ko kylki.

Toimii myös mm. pyöräillessä.

Dinosauruslaukku

Edellisen laukun perään kymmenennessä laatikossa toinen laukku.

Joitaki jouluja sit oli taas kummipojan lahjapaniikki. Treeneihin sopiva olkalaukku oli pojan äitin vihjaus lahjaksi. Sellanen sit. Dinoista se tykkää, mahollisimman pelottavista.

Dinot ei oo miun vahvuuksia noin niinku ihan tyhjästä, nii lainasin kirjastosta jotain lastenkirjoja aiheesta ja löysinki ihan tosi hyvän pelottavan kuvan jostain terävähampaisesta lajikkeesta. Kuka näitä enää muistaa.

Laukun tein tukevasta puuvillakankaasta, tietty jostain takkiprojektin jämämateriaalista. Ehkä. Tai sit ostin sen Eurokankaan palalaatikosta. Kuka näitä enää muistaa. No enivei, mustaan kankaaseen tarvitaan jotain jämympää ku kangastussit, nii käytin kangasvärejä, enimmäkseen valkosta tai valkoseen sekotettuja sävyjä. Hahmottelu lyijykynällä ja väriä suoraan tuubista päälle. Häivytystä vaahtomuovipalalla ja lisää väriä suoraan tuubista. Aika riskitaktiikka, mut lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä!

Kumpa löytäisin kuvan siitä vielä jostain kuva-arkistosta.

Kauppakassin korjaus

Pöytäkalenterin laatikko 9.

Luonnonsuojelukiiton arpajaisissa voitettu tosi hyvä musta kauppakassi on keikkunu polkupyörän sarvissa muutamat kerrat ja hinkannu jarruvaijerin suojaamattomaan päähän. Reikähän sitä on tuulu, viirumainen reikä.

Jos kassi olis ehjä, se olis tosi fiksun näkönen. Joku fiksun näkönen korjauski siihen pitäis sti tehä. JA tietty heijastinkankaasta. Ehkäpä sellasena reikäompeluna niin, että alla on ehkä heijastinkangas ja päällä olevaan laukkuun jotenki kuviona sitä reikää.
Tän pidemmälle en oo tässä korjauksessa viel päässy.

Kitarankostutin

Joulun pöytälaatikkokalenteri, kaheksas laatikko.

Kitaraprojekti on saanu levätä nurkassa ketään häiritsemättä, ääntäkään päästämättä ja silti soittokuntosena jo vuosia. Sit yks kuiva talvipäivä se päätti pamahtaa. Kaikki paitsi rikkinäinen E-kieli jäi hennosti soimaan ja aiheutti hämmentyneen ihmettelyn.
Nyt se hajos! Se halkes jostain! Kitara käteen ja tarkistus. Ihan ensimmäinen liimaus minkä siihen oon tehny, petti. Pohjassa just havaittava railo. Eiiii!!

Siihen piti hommata se kostutin, muistan ku on jo myöhästä.

No ehkä se ei halkee enempää kun nyt laitan kostuttimen siihen. Googlaus ja kostuttimen toimintaperiaatteen selvitys. Osa kostuttimista laitetaan kitaran sisälle ja osa kitaralaukkuun kitaran kanssa. En halunnu piilottaa kitaraa mihinkää laatikkoon, joten kitaran sisälle laitettava kostutin jäi vaihtoehoista jäljelle.

Pienen kaapinpenkomisen ja askartelun päätteeksi sain lopputulokseksi aukosta sisään laskettavan muovikipon, jossa on kasteltu rätti. Aukon suulle leikkasin muotoon paperin ja sen pintaan reunojen yli ulottuvan puutikun, ettei koko homma putoa reijästä sisään.

Hyvin toimii. Ei oo haljennu tietääkseni enempää.

Kietaisusadetakki

Seittemäs laatikko joulukalenterissa paljastaa tyypillisen tapauksen: loppusuoralle tehty vaate, joka ei ihan valmistunu ajoissa ja on jääny pitkäksi aikaa keskeneräsenä kaappiin.
Toissa syksynä ulkokeikalle oli luvattu sadetta. Jostain syystä ei halunnu mitävaan sadetakkia laittaa... tai siis sitä urheilusadetakkia, niin aloin tekemään ihan alusta asti uutta.

Oon joskus ennenki miettiny sadetakin tekemistä, mut on jääny kankaitten oston jälkeen idea-asteelle. Nyt kaivoin kankaat esiin (todetakseni, että se ei mitään oikeeta sadepukukangasta ees ollu, kaatosade menee varmasti läpi) ja hain Burdasta jotain vähäsaumaista takkimallia.

Löysinki sellasen kietasutyyppisen, ja lakanakoeversion jälkeen aloin raivokkaasti toteuttaa. Vyö jäi kesken, en laittanu päälle, ja lopulta ei edes satanu.

Kangastennarien korjaus

Pöytälaatikkokalenteri, kuudes laatikko.

Kärkivahvistamattomat kangastennarit meni varpaan kohalta rikki aika pian, enkä haluu heittää roskiin kenkiä aika pian. Jämäpalalaatikossa oli yhen farkkuprojektin jäljiltä harmaata farkkua, mikä sopi ihan hyvin luonnovalkosen kengän päällystämiseen.
Päällystin kengistä siis vaan kärkiosan käsin ompelemalla. On toiminu ihan kivasti, eikä oo vielä ainakaa menossa uuestaan rikki.

Tupakkapusero

Viides pöytälaatikko liittyy tahraseen kollegepuseroon johon oli tarkotus tehä jotain kuvioo tahran peitoksi, mut jolle en lopulta tehny mitään, koska tahra lähtiki pois ku tarpeeks monta kertaa pesi tarpeeks kauan jahkatessa.

Tänne laitettu ide oli ihan sivistyny, mut alkuperänen idea vähemmän. Kollegepaidoissa ylipäätään on jotain kasari-ysärivaihteen tyyppistä fiilistä, ja jostain syystä miulle sen ajan kollegepaidasta tuli mieleen myös tupakkamerkkimainokset. Oi sitä aikaa kun tupakkaa sai mainostaa..

Kapinahenki vähän nousi ajatuksesta, etten sais kirjottaa paitaani esim. Marlboro. Todellaki voisin kirjottaa paitaani Marlboro! Toisaalta tupakanpolton vastustajana en sittenkään haluis kulkee tupakkaa mainostava pusero päälläni. Paitsi... jos vaikka selkäpuolella olis lisäks joku tupakka-askeista tuttu varotusteksti. "Tupakointi aiheuttaa sikiövaurioita", tai jotain muuta yhtä hilpeetä. Sellasta puseroo voisin käyttää. En tiiä missä, mut voisin.

Banaanilaatikkosänky

Neljännessä joulukalenterin pöytälaatikossa on miun sisutuksen inspiroima, mut jonkun muun idea: Banaanilaatikkosänky.
Miullahan ei vieläkään oo sänkyä futonpatjalle ees alotettu, ja miun vieraileva unilelu on valittanu että lattianrajassa vetää näin talvisaikaan. Banaanilaatikkosohvapöytien jatkoidea vierailevalta unilelulta tuli ehkä vaan ihan heittona, mut otin sen ihan tosissani. Worth trying, vähintään.

Futoni on sen verran jäykkä, et paino tasannee laajemmalle alueelle eikä yksittäiselle laatikolle synny kovin pistemäistä kuormaa. Sellanen kuitenki pitää varmistaa, et laatikot pysyy alla. Jos ei pysy, nii pitää kiinnittää isommiksi laatikkoryhmiksi, jollain.

En oo hakenu banaanilaatikoita vielä. Vieraileva unileluki varotteli et niissä voi joskus olla myrkkyhämähäkkeijä ulkomailta. No yyyy!

Mustat shortsit housuista

Jaha, kappas, joulu meni jo, ja vaan kaks laatikkoa on pöytälaatikkokalenterista auki. Nyt miulla on kuitenki joutoaikaa availla loput. Kuvia niissä ei viel oo, mut tiiätte systeemin: lisäilen joskus.

Toisen päivän laatikon jatkoksi kolmannessa pöytälaatikossa on ihan simppeli vaateprojekti: Kirpparilta pienet housut, joista tein sopivat shortsit pikkujouluihin punasen pitsireunuspaidan kaveriksi.

Ei mitään ihmeellistä: sakset käteen, lahkeet poikki ja kaistale niistä shortsien sivusaumaan. Vähän kiire tuli, joten kovin läheiseen tarkasteluun en niitä aio jakaa, mut koko oli lopulta hyvä ja vaate pysy kasassa koko salsaillan.

2.12.2017

Punainen pitsiselkäpaita

Ja heti perään joulukalenterin toinen pöytälaatikko, koska tänäänhän tosiaan on jo toinen päivä.

Pikkujoulukauden kunniaksi tälle päivälle pikkujouluvaate koodilla punainen. Kriteerinä, että siinä voi tanssia.

Kirpparille siis bongailee punasia vaatteita, joista sais vähällä vaivalla jotain.
Löysin punasen trikoo-t-paidan, jossa oli erittäin syvään uurrettu pitsireunanen kaula-aukko. Ihan liian syvä miulle.
Paitsi...
...jos sen laittaaki väärinpäin päälle!

Siispä ajatuksella avoimesta pitsireunasesta selkäaukosta, kiikutin paidan kassalle ja kotiin ihmeteltäväksi.

Paita muuten oli vähän oudon mallinen miulle. Koko oli reilusti yli miun koon ja hihat hassun pituset.
Ehkäpä toppi...

Paita sovitusnuken päälle ja sakset käyttöön. Hmmm, jostain tosta.
Leikkasin hihat sauman kohalta kokonaan pois ja vielä käsien suuaukot puoliksi oletettavasti lopulliseen kohtaansa. Välisovitus. Hmmm, sittenki...
Olkapään yli roikkuvat palat näyttiki aika hyvältä, ja jätti just nyt ajankohtaset olka-aukot paitaan.
Siispä vaan viimeistelin aukkojen laajuuden ja muodon ja käänsin hihansuiden ja aukon reunat siistiksi. Muuten paita sai jäädä löysäksi.

Kelpaa!

Kuvia jälkitoimituksena.

Nippusidekorvikset

Uus joulukuu ja uus pöytälaatikkokalenteri! Projekteja riittää, vaikken oo tänä vuonna juuri mitään alottanu.

Ekasta laatikosta kaivelen esiin keltaset nippusiteet, jotka on kerran jo toiminu alkuperäsessä käyttötarkotuksessaan ja jotka oon muutama vuosi sit jostain purkuautosta poiminu.

Tarkotus olis tehä niistä korvikset niin, että näyttäis et ne on vedetty korvareijästä läpi ja kiinnitetty lenkiksi. Saa nähä miten onnistuu. Ostin viime talvena jonku nappikorviksen holkin, mihin noi nippusiteet ois tarkotus kiinnittää.

Ja koska tänään on laiska loikoilupäivä, nii kaivan ne nippusiteet joskus toiste jostain käsityöarkistoista ja kuvaan tänne.