Versotusamppeli

Ajattelin kokeilla versottamista. Ennenku pääsin siementen liottamista pidemmälle, keksin jo kompasteita siihen hommaan.

1. Mihin astiaan ne laitan?
Ei miulla oo mitään laakeeta, pohjasta läpäisevää astiaa. Tai noi jauhelihamuovilaatikot toimis, jos ne laittais päällekkäin ja reijittäis ylimmän. Mut onhan ne aika rumia.

2. Missä pimeessä lämpimässä paikassa alotan sen homman?
Jääkaapin yläpuolella oleva kaappi olis varmaan aika hyvä siihen, ellen unohtais niitä sinne. Tää on testattu, miun idätysyritykset on aina pysähtyny siihen et oon unohtanu huuhella niitä ituja, kun nehän on kuivauskaapissa piilossa. Tarviin jonku kirkkaanvärisen jumppapallon keittiöön, sitä ihmetellessä muistaisin varmaan kastella kaappiin piilotetut versonalut.

3. Missä valosassa paikassa jatkan versojen kasvatusta?
Ei tuota pöytätilaa kovin ylenmäärin oo, eikä varsinkaan ikkunan eessä. Ruokapöytähän siinä on, mut siinä pitäis mahtua myös syömään, lukee lehtee, ommella, askarrella, lajitella asioita, lukee läppäriltä reseptejä sun muuta. Jos versotus alkaa sujuu, haluun sille paljon tilaa.

Aloin sit kehittelee mielessäni sellasia versotusamppeleita, jotka vois ripustaa koristeaiheeksi keittiön ikkunaan. Se amppeli koostuis kahesta sisäkkäisestä alaruukusta, joista ylemmässä olis pohjassa reikiä, sekä kannesta, joka mahdollistais sen pimeävaiheen ilman, et projektia tarvii piilottaa unohtumaan.

Huollettavuuden kannalta kaikki ruukut pitäis saada helposti irti ripustuksesta ja sen ripustuksen pitäis näyttää hauskalta ikkunassa ilman niitä ruukkuja.

Ja mieluiten materiaali olis jotain muuta ku muovia, eli käytännössä joko maalattua lasia tai lasitettua keramiikkaa, ja ripustuskappale puuta tai metallia.

Vähän viilee se ikkunan edusta on näin pakkasilla, mut keväämmällä toimis kyllä, ja kesällä koko homman vois ripustaa vaikka parvekkeelle.


Koskas sit ehtis jonnekki kansalaisopiston keramiikka- tai lasinpuhalluskurssille... Onko jälkimmäisiä edes?

Vai onnistuiskohan tollasten kokoaminen mitenkään eri kokosista lasipurkeista, voisin vaikka ympärille leikata jostain ohutviilusta niille koristeaiheen. Tai ommella. Tai ihan mitä vaan.
Pitääkö alkaa ruokakaupassa valkkaa säilykkeitä sen mukaan millanen purkki niissä on...

Eka setti taitaa kuitenki mennä niillä muovisilla jauhelihalaatikoilla. Jos viskaisin vaan ison värikkään pyyhkeen keittiön lattialle, nii muistaisin versot aina kun kävelen sen yli.


Kommentti 23.1.2015:
Toi pyyhejuttu muuten toimii. Tänäki aamuna ku olin jo kengät jalassa tekee lähtöä ja kiertelin sitä keittiön lattialla lojuvaa pyyhettä, nii hoksasin et versot pitää kastella. Olis unohtunu muuten.

Muistolappu

Löysin vanhasta käsilaukusta taitetun keltasen tarralapun, johon oli kirjotettu seuraavasta kaks ekaa kappaletta suunnilleen noin.
Se on kirjotettu aikaan, jollon olin jo pari kertaa päättäny erota, mutten sittenkään ollu antanu itelleni vielä lupaa siihen.

Jatkoin sitä nyt pari kappaletta lisää ettei se olis niin tynkä. Silti noilla kahella ekalla kappaleella on ainoastaan se todellisen tunteen taika.
_

Haluisin ottaa sivuaskeleen,
merkityksettömän, Ihan pienen,
ketään vahingoittamattoman.

Haluisin olla jostain kiinnostava.
Haluisin hikoilla kämmenistä,
hymyillä hermostuneesti ja änkyttää.

Haluisin tuijottaa silmiin ja hukkua,
leijua ja upota yhtä aikaa.
Pyörähtää ympäri pysyen paikallaan.

Haluisin, mutten enää kai osaa
askeltakaan ottaa sivummalle.
Ehkä haaveet on paras vain unohtaa.

Luonnos 2015

Kappas. Miun joulukuun pöytälaatikkokalenterille kävi just samallai ku suurimmalle osalle projekteista: hyyty loppumetreillä ja jäi keskeneräseksi. Ensin unohin ja sit en muka ehtiny.
Tällasta tää siis on. Just tällasta.

Koitan saada tänä vuonna noita pöytälaatikkoprojekteja edistyy ja päivitän sit sitä mukaa tänne. Koitan saada päivitettyy, tai laittaa ees kuvia puuttuvista. Laitan tohon otsikon yhteyteen linkit päivitettyihin, et jos jotain kiinnostaa niitten edistyminen nii ei tarvi kaikkia selata.

Näillä siis uuteen tammikuuhun. Ihanaa uutta vuotta!